Välikatsaus: Erin Hunter - Kolmikon mahti (osat 1-3)

Kolmikon mahdin kolmas osa Karkotus

Sarjan jo ilmestyneet suomennetut osat:

1. Näkö (The Sight), josta olen jo kirjoittanutkin.

2. Pimeyden joki (Dark River)

3. Karkotus (Outcast)

HUOM! Saattaa sisältää juonipaljastuksia!!!!!

Kolmikon mahti on jatkanut suomennettua tarinaansa kolme osaa. Ensimmäisessä osassa tuli selville Närhitassun, Leijonatassun sekä Paatsamatassun taustat. Kirja ei ollut mikään maailmaa mullistava lukukokemus, muttei se huonokaan ollut. Samaa ei voi todeta sarjan kakkososasta.

Pimeyden joki on suoraa jatkoa Näölle. Kolme sankariamme menestyvät koulutuksissaan. Elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Jatkuvat rajakiistat hankaloittavat klaanien elämää. Suuri taistelu näyttäisi olevan välttämätön. Tämä tuottaa Paatsamatassulle huolia, sillä hän pystyisi estämään taistelun, jos häntä vain kuunneltaisiin. Leijonatassu on taas päättänyt uhmata soturilakia löytämällä tuttavuuden Tuuliklaanista. Kirja on siis täytetty uuvuttavalla draamalla ja ennalta-arvattavuudella. Onneksi kirja kaikesta huolimatta päättyy onnellisesti, jotta ennalta-arvattava sarjamme saa jatkoa kolmannesta osasta.

Karkotus on edeltäjäänsä parempi. Viimeinkin sarjassa tapahtuu jotain edes hieman mielenkiintoista! 

Närhitassu on jo pitkään ollut kiinnostunut muinaisista esi-isistään ja saa tilaisuuden lähteä sisarustensa kanssa ottamaan selvää näistä muinaisista kissoista. Reissuun ei kuitenkaan kuulu pelkät muinaiset tarinat vaan siihen kuuluu myös taistelu, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta.

Siinä on Ramona, meidän oma soturikissamme...

Erin Hunter on salanimi, jota käyttää kuusi ihmistä. Voi siis todeta, että tulos ei ole hyvä, jos keittoa keittää liian moni kokki. Soturikissojen laatu alkaa muistuttaa laskevaa lehmänhäntää. Ensimmäinen sarja lumosi minut täysin. Kolmas sarja alkaa taas muistuttaa halpaa saippuaoopperaa draamapläjäyksineen. Jotakin positiivistakin löytyy tästäkin sarjasta. 

Kirjailijat ovat mielestäni miettineet juonikäännökset pitkän päälle ja ne kietoutuvat toisiinsa taidokkaasti. Mutta toisaalta juoni toistaa itseään jatkuvasti. Sama juoni, eri kissat.

Soturikissat menevät melko hyvänä välipalalukemisena. Lapsiin sekä faneihin kirjat kyllä uppoavat.

Mei Noguchi - Finlandia (2 osaa)

Finlandian ensimmäinen osa.

Näin joulun alla ajattelin kirjoittaa Finlandiasta. Mangan lukemisesta on kuitenkin kulunut jo kuukausia, joten pieni muistinvirkistys oli tarpeen.

Japanilainen Airi on pienestä pitäen rakastanut joulua ja, ketäs muutakaan kuin, joulupukkia (ja kiitos  elokuvan, Rare Exports, olen saanut tästä herrasmiehestä traumat ^^). Yläasteen jälkeen Airi päättää jättää Japanin taakseen ja suunnata kohti suomalaista "tonttuamista", Finlandiaa.

Saattaa kuulostaa yliluonnolliselta, mutta kyseessä on matkailuun ja turismiin, varsinkin jouluturismiin, erikoistunut koulu.

Noh, Airi sijoitetaan (yllätys, yllätys) suomalaiseen perheeseen, johon kuuluvat kaksi poikaa, Tuure ja Cain, jotka käyvät Airin tavoin Finlandiaa. Airi on kauhean kömpelö ja huonon suuntavaiston omaava henkilö, joten koulupäivinä tapahtuu ja sattuu kaikenlaista, ja "tapaturmat" jatkuvat vielä kotonakin. Manga rakentuu aikalailla näiden kömmähdysten ympärille, mutta samalla ne yhdistävät sekä rakentavat(?) hahmoja.

Finlandia oli lyhyt sekä suht koht viihdyttävä lukukokemus. Noguchille pisteitä erityisesti Suomen kulttuuriin, tapoihin sekä historiaan perehtymisestä. Pisteitä myös selkeästä piirrosjäljestä sekä taidokkaasta tarinankerronnasta. Vaikka manga onkin kaksiosainen, se sisältää paljon tietoja hahmoista. Ja vaikka manga onkin täyteen ahdettu, se ei ole pitkäveteinen vaan kunnon sarjakuvan tavoin hyvin viihdyttävä. Miinuksia? Airin kömpelyys on hermojaraastavaa! Vaikka manga rakentuukin näiden kömmähdysten ympärille, kyllä se rasittavaa on.

 Airi ei muuten ole millään tavalla rasittava hahmo. Hän on jatkuvasti avainasemassa koko mangan ajan. Hän on juuri se henkilö, joka saa myrtsin Cainin sulamaan ja iloiselta vaikuttavan Tuuren kertomaan syvimmistä mietteistään.

Finlandia on siis jouluinen hömppä-manga. Suosittelen shoujon, eli tyttömangan, ystäville.

3½/5

Ja hei, tietääkö kukaan, onko Cain oikeasti suomalainen tai ruotsalainen nimi? Vai onko sen alkuperä Japanista? Jäi häiritsemään...

Sofi Oksanen - Puhdistus

Olen aloitellut TET:iä, missäs muuallakaan kuin kirjastossa. Samalla olen hotkaissut Sofi Oksasen Puhdistuksen.

Puhdistus sijoittuu pääasiassa 1990-luvun Viroon, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen aikaan. Kirja on kuitenkin jaettu viiteen osaan, joista pari sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle.
Kirja alkaa siitä, kun kirjan ikääntynyt päähenkilö, Aliide Truu, näkee ikkunastaan pihalleen ilmestyneen tytön. Käy ilmi, että tyttö pakenee erästä miestä, johon hän ei missään nimessä halua törmätä.
Vaikka Aliide epäileekin kovasti tytön sepittämää tarinaa, hän tarjoaa tytölle majapaikan.
Avun anto saattaa kuitenkin osoittautua hyvinkin kohtalokkaaksi. Tytön vierailun aikana Aliiden mieleen muistuu hänen nuoruutensa päätökset, joilla on yhteydet jopa erikoisen tytön elämään.

Aloittaessani kirjan lukemisen ajattelin Aliidesta seuraavasti: "Jipii, päähenkilö on nähtävästi ystävällinen mummeli!" Kirjan lukemisen jälkeen voin todeta olevani täysin väärässä. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi yhtä vastenmielinen päähahmo. Vaikka Aliide onkin nuorempana kokenut kaikenlaista, hänen käytöksensä on mielestäni tavattoman itsekästä ja jopa säälittävää. Toki kirjan loppupuolella hän osoittautuu syytöksieni vastakohdaksi, mutta silti!

Puhdistus on alusta loppuun kirjoitettu todella taitavasti. Minua mielytti tavattomasti kirjoitusasun vaihtelu hahmojen ajatusten mukaan. Esimerkiksi jos hahmolla on huono olo, kirjoitusasu muuttuu itsekin kuvottavaksi. En tiedä, onko Oksanen pyrkinyt tähän, mutta kuitenkin siitä pisteet.
Kirja on kuitenkin jo itsessäänkin todella raskas mutta kuitenkin mukaansatempaava. Ei siis ole sattumaa, että kirja voittanut lukemattomia palkintoja.
Suosittelen! 5/5

S. E. Hilton - Me kolme ja jengi

Taas jälleen on täytynyt lukea kirja äidinkielen kirjakuulustelua varten. Tällä kertaa piti lukea Me kolme ja jengi (The Outsiders).

Kirjan päähenkilö, 14-vuotias Ponyboy, on kaupunkinsa alemman kastin kasvatti. Veljiensä tavoin, hänkin kuuluu seitsenhenkiseen jengiin, jolla on taipumusta aina pikkurikoksista suuriin katutappeluihin "snobbareiden" kanssa. Eräs rikos osoittautuu kuitenkin niin vakavaksi, että Ponyboy joutuu pakomatkalle ystävänsä kanssa. Tämä johtaa valtavaan sotkuun, josta ei selvitä haavoitta.

Me kolme ja jengi esittelee jengielämää kaunistelematta sekä raa'asti. Jostakin häiriintyneestä syystä pidin kirjasta, juuri noiden piirteiden takia. Puhekielellä kirjoitettu teksti teki kirjasta vielä asteen mielyttävämmän lukukokemuksen. Käännöksessä olisi ollut kuitenkin parantamisen varaa. Juoni itsessään oli mielestäni kekseliäs ja sujuva. Olin kuitenkin luokaltani varmaankin ainut, joka piti kirjasta. Tai ainakin kuulun väheimmistöön. Kertoo siis kirjasta paljon.

Hahmoista. Hilton on mielestäni kuvaillut hahmot todella inhimillisiksi. Vaikka hahmot ovatkin kapinallisia ja sisältä kovia, heilläkin on tietty piste, jolloin on murruttava. Minua kuitenkin hämmensi kovasti päähenkilön käytös. Vaikka juuri Ponyboyn valintojen takia tapahtumasarja alkaa vierimään lumipallon tavoin kohti kaaosta, hän ei syytä siitä itseään. Ja jos syyttääkin, se täytyy lukea rivien välistä. Kirjan sankari ei siis todellakaan ole tällä kertaa kirjan päähenkilö. Toisaalta huonossa asemassa eläminen on jo itsessäänkin sankariteko.

Tiivistettynä kirjaa voisi luonnehtia jopa täydelliseksi, tai täydelliseksi flopiksi, joka kuvailee elämää totuudenmukaisesti. Suosittelen!
5/5

Liebster award - tunnustus

Kuva Maria Kinnusen Mustetta paperilla blogista.

Kiitos Marialle haasteesta ja tunnustuksesta!

Haaste on pyörinyt ympäriinsä niin ahkerasti, etten haasta ketään. 

1. Mikä on ensimmäinen lukemasi kirja?

En ole varma. 7-10 - vuotiaana pidin kovasti Timo Parvelan Ella - kirjoista, joten varmaankin Ella ja seitsemän törppöä.

2. Keneen fiktiiviseen hahmoon olet ollut rakastunut?

Lasketaanko manga? Kuroshitsuji - piru hovimestariksi on aivan ihana manga, joka on höystettynä maailman ihanimmalla hovimestarilla, Sebastian Michaelisilla. Toinen ihanuus on Fullmetal Alchemistin Edward Erlic. Olen lapsellisesti lääpälläni molempiin.

3. Mikä on sinulle tärkein seuraavista: juoni, hahmot vai kirjan kieli?

Vaikea kysymys. Voisin sanoa kirjan kieli, sillä voin lukea minkä tahansa kirjan, jossa juoni on hidastempoinen ja hahmot ovat tavattoman tylsät, jos vain kirja on on kirjoitettu hienosti ja kiinnostavasti. Moni hyvä klassikko on jäänyt minulta lukematta, koska teksti on ollut mielestäni pitkäveteistä. Kuten Dracula, Frankenstein, Taru sormusten herrasta...

4. Oletko lukenut jonkin kirjan useammin kuin kolme kertaa? Minkä?

Valitettavasti en. Harry Potter ja Feeniksin kilta on kyllä luettu kolme kertaa.

5. Miksi päätit aloittaa (kirja)bloggaamisen?

Halusin nostaa harrastukseni rimaa ja parantaa kirjoitustaitoa sekä arvostelutaitoa. 

6. Oletko tavannut jonkun kirjailijan? Kenet?

Harmikseni en ole. Haluaisin kuitenkin tavata kuuluisia kirjailijoita kuten Stephen King ja George R. R. Martin.

7. Haluaisitko julkaista jonkin kaunokirjallisen tekstisi?

Miten julkaiseminen määritellään, blogissa, sanomalehdessä vai jollakin muulla tavalla? Voisin julkaistakin jonkun onnistuneen äidinkielenaineen. Muuten jätän kirjoittamisen siitä oikeasti kiinnostuneille. 

8. Luetko mieluummin uutuuskirjoja vai klassikkoja?

Häpeäkseni täytyy myöntää, että luen paljon enemmän uutuuksia kuin klassikkoja. Vanhoissa kirjoissa on jotakin mystistä, joka saa minut keskeyttämään kirjan.

9. Mikä kirja on ehdottomasti yliarvostettu...

En tiedä, ehkä joku Arvoitus nimeltä Margo tai Twilight.

10. ...ja mikä aliarvostettu?

Tähänkään en oikein osaa vastata, yleensä luen arvostelumenestyksiä, jotka ovat oikeasti olleet hyviä. Kirjaa 112 - vihaan itseäni  ei kuitenkaan hehkutettu juuri missään, mikä on harmi, sillä kirja on mielestäni tosi hyvä.

11. Kuinka perustelisit lukemisen tärkeyden lapselle tai nuorelle?

Mielestäni lukeminen on tärkeää kaikille. Lapsi on kuitenkin kasvuvaiheessa, jolloin on tärkeää tutustua lukemalla erilaisiin näkökulmiin esim. erilaisiin uskontoihin ja kulttuureihin. Lukemalla on jatkuvasti mukana tapahtumissa ja kokemuksen saa elää itse.

James Dashner - Labyrintti

Moro! Taas on mennyt aikaa viime postauksesta. Nyt on kuitenkin luettu taas yksi "New York Timesin bestseller".

Vuonna 2014 filmatisoitu Labyrintti (The Maze Runner) alkaa hissistä, kun kirjan päähenkilö, Thomas, herää muistinsa menettäneenä. Ainut asia, minkä hän muistaa, on hänen nimensä. Hissi nousee aina Aukiolle asti, mikä on täynnä poikia. Poikia on tullut Aukiolle jokainen kuukausi yksi kahden vuoden ajan. He ovat yrittäneet koko tuon ajan selvittää Aukiota ympäröivän valtavan ja salaperäisen Labyrintin.
Thomas tuntee vetoa Labyrinttiin ja pääseekin tutkimaan sitä joutuen moneen kertaan vaaran.
Kaikki on kuitenkin uhrattava ulospääsyn takia.

Kirjan päähenkilö, Thomas, on tyypillinen sankari, joka tulee ja pelastaa hätää kärsivät. Hän on hahmona, mmmm, normaali? Sillä tavalla häntä voisi kuvailla. Häneen ei sinänsä voi samaistua, mutten toisaalta vihannutkaan häntä.
Newtistä taas pidin tavattomasti. Mielestäni hän on ihana isovelihahmo Thomasille. Toinen hahmo, josta pidin, on Chuck. Lähes rasittavasta hahmosta kuoriutuu epäitsekäs sankari. Kyllähän sellaista on rakastettava.

Labyrintti oli mielyttävä lukukokemus. Kun kirja vain pääsee kunnolla käyntiin, lukemista on lähes mahdotonta lopettaa. Kirjan ensimmäiset sata sivua ovatkin tavattoman pitkäveteistä miljöönkuvailua. Se on kuitenkin kirjan kannalta lähes välttämätöntä, sillä alun luettua pysyy kirjassa kärryillä ja juonesta saa kunnolla otteen.
Suosittelen!
4/5

Theo Lawrence - Pimeä sydän

Pari kuukautta sitten sanoin, että jos löydän Salatun voiman kaupungin jatko-osan aion ehdottomasti lukea sen. No, nyt Pimeä sydän (Toxic Heart) on luettu ja odottaa arviointia.

Pimeä sydän on suoraa jatkoa Salatun voiman kaupungin lopulle. Manhattanilla riehuu kapina, joka uhkaa syöstä kaupungin tuhoon. Ylhäistön hylännyt Aria Rose yrittää kaikin keinoin estää tämän ja ryhtyy etsimään kadonnutta kuolleen mystikon sydäntä, joka tuntuu olevan ainut keino pysäyttää Manhattanin tuhoutuminen.

Okei, ihan ensiksi täytyy sanoa, että olen täysin rakastunut Mystic City -sarjaan. Lawrencen luoma tunnelma ja juoni (vaikka ennalta-arvattava onkin) ovat tavattoman mukaansa tempaavia. Siis lukemista ei mitenkään voi jättää kesken. Pidin myös kauheasti tavasta, jolla Lawrence on kuvaillut hahmoja ja kuinka läheisiä heistä pikku hiljaa tulee; vaikka he ensin vihaisivatkin toisiaan. Myös kielenkäyttö ja miljöön kuvailu ovat osittain tavattoman nerokkaita. Tosin osittain se menee myös liiallisuuksiin. Jos Keskusaukiolla ei enää pidetä markkinoita, niin sitten niitä ei pidetä. Ei sitä viidennettä kertaa samassa luvussa tarvitse sanoa! Juuri tuollainen kuvailu on tavattoman rasittavaa, mutta onneksi sitä ei ole koko kirjan täydeltä.

Vielä avautuminen kirjan lopusta. Noh, se oli taas edeltäjänsä tavoin ennalta-arvattava. Miksi, oi miksi kaikkien mullistavien juonen käänteiden täytyy olla käytettyjä sekä niin tavattoman surullisia. Oikeasti, hyvä kun en ruvennut itkemään lukiessani klisestä loppua.

Kaiken kaikkeaan kirja on tomivaa teinihömppää kaiken ikäisille draaman ja scifin ystäville.
Suosittelen!
4/5

John Green - Arvoitus nimeltä Margo

Tämäkin on sellainen kirja, jonka kaikki ovat varmaankin lukeneet. Tällä kertaa minäkin olen lukenut sen muiden John Green - fanien joukossa.

Arvoitus nimeltä Margo (Paper Towns)  on erilainen tapa lähestyä käsitettä nuortenromaani. Kirjan päähenkilö on Quentin Jacobsen (lyhyemmin Q), jonka näkökulmasta kirja on kirjoitettu. Quentin on aivan tavallinen lukioikäinen poika, joka on ollut aina rakastanut lapsuuden ystäväänsä Margo Roth Spiegelmania. Nämä kaksi olivat lapsina hyvin läheisiä mutta heidän välinsä pikkuhiljaa viilenivät.
Tämän takia Q hämmentyy eräänä iltana, kun Margo pyytää tätä yönmittaiselle "kostoretkelle". Q suostuu tähän vastahakoisesti, mutta vanhan ystävän pyyntö vie voiton. Retken jälkeen Q miettii, mitä heidän välillään oikein on, ja mitä hänen kuuluisi sanoa Margolle koulussa. Miettiminen osoitautuu kuitenkin turhaksi, sillä Margo ei ilmestykkään enää kouluun. Tämä jättää jälkeensä kasan vihjeitä olinpaikastaan ja Q ystävineen ryhtyy selvittämään niitä.

Quentin Jacobsen on melko tylsä hahmo. Hän on kirjaimellisesti täysin tavallinen. Toisaalta hänestä löytyy pojalle harvinaisempi luonteenpiirre: äkkipikaisuus (itse yhdistän tämän piirten naisiin).
Hänellä on jatkuva tarve olla jatkuvasti ystävänsä Benin kimpussa. Tämä kirjassa oleva pakollinen draaman tyrkyttäminen on rasittavaa lukea. Itse toivoin, että olisin voinut lukea kirjaa Q:n rauhallisemman ystävän, Radarin, näkökulmasta.

Arvoitus nimeltä Margo on omaperäinen ja erilainen tapa kertoa, miltä nuoresta tuntuu, millaiseksi hän tuntee yhteiskunnan jne. Minuun kirja ei kuitenkaan uponnut enkä tajunnut juonta ennen kuin kävin katsomassa elokuvan (kuinka noloa). Moni, johon kirja upposi, on varmasti pitänyt siitä kovasti. Minä en kuitenkaan kuulu niihin. Kirjan idea ja teema ovat kuitenkin hyvät.
Kuitenkaan kokonaisuutena kirja ei ollut mielestäni toimiva. Teksti oli yksitoikkoista (ainakin englanninkielisessä teoksessa) mutta osittain hyvin humoristista. Juoni taas oli mielestäni hyvin hidastempoinen mutta osittain nopeatempoinen ja keksiliäs. Ja loppu. Voi kuinka typerä lopetus kirjalla onkaan.
Toisin sanoen kirja on huono yksittäisiä kohtia lukuunottamatta.
Suosittelen tätä niille, jotka nauttivat perus nuortenromaanien lukemisesta, sekä herra Greenin faneille.
2½/5

Akira Toriyama - Dragon Ball (42 osaa)

My fabulous Dragon Ball - collection.

Dragon Ball oli ensimmäinen mangasarja, jota rupesin kunnolla lukemaan. Siitä tuli samalla lempisarjakuvani.

Dragon Ball on poikamanga, jonka päähahmo on äärimmäisen vahva sekä puhdassydämminen orpolapsi Son Goku (Goku on etunimi japanilaisista syistä). Eräänä päivänä, kun Goku tulee kalastamasta, hän törmää Bulma-nimisen tyttöön. Ensiksi Bulmaa epäilyttää Gokun käytös (sekä koko olemus), mutta huomattuaan, että Gokulla on yksi seitsemästä lohikäärmekuulasta ja tajuttuaan Gokun olevan vahva (jopa ihmiseksi), hän pyytää Gokua mukaan etsimään lohikäärmekuulia. Tästä manga saa alkunsa ja jatkaa tarinaansa aina avaruuteen asti.

Lohikäärmekuulat (kutsutaan myös nimellä Dragon Ball) ovat suuressa osassa tätä mangaa. Nimittäin, jos onnistuu keräämään kaikki seitsemän kuulaa, ilmestyy Shenlong-niminen lohikäärme, jolta saa toivoa yhden toiveen. Sen jälkeen kuulat katoavat ja ovat toimintakyvyttömiä vuoden ajan.

DB on humoristinen, hyvin koukuttava sekä äärimmäisen härski mangasarja. Tarinan edetessä Toriyama esittelee monia erilaisia hahmoja pervosta 300-vuotiaasta taistelulajienmestarista aina Jumalaan asti (Huom. hahmon nimi on tosiaan Jumala). DB:n piirrosjälki on siistiä ja selkeää yksityiskohtia myöten. DB:n juoni on myös sujuva ja nopeatempoinen (anime on sitten asia erikseen). Myös Toriyaman idea vahvasta apinahäntäisestä pojasta on mahtava ja uniikki.

Muutama miinuspiste mangasta kuitenkin löytyy. Yksi on se, että lähes jokainen hahmo on mangassa pelkästään juonen takia. Toinen on se, että manga tosiaan loppuu seinään, mitä Toriyamakin pahoittelee.

Itse pidän Dragon Ballista suunnattomasti ja suosittelen kaikille, jotka kestävät mautonta läppää (sitä on sit paljon) ja nauttivat mm. toimintaelokuvista, joissa ei turhia rakkaudenosoituksia ole.

Dragon Ball on siis taistelumangaa parhaimmillaan.

4½/5

Jos innostuit heti, animea löytyy mm. Animefreak-nimiseltä sivustolta. Mangaa voi lukea Kissmanga-nimiseltä sivustolta, itse kuitenkin suosittelen ihan tavallista pokkaria.

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Nonnih, nyt on tämäkin kirja luettu, ei kylläkään ekojen joukossa, mutta luettu kuitenkin.

Tähtiin kirjoitettu virhe on sellainen kirja, joka ei (kaiketi) esittelyä kaipaa. Kirja kertoo  syöpää sairastavasta 16-vuotiaasta Hazelista, joka tuntuu olevan lopen tympääntynyt elämäänsä kytkettynä hengityslaittaisiin, sekä syöpätukiryhmään johon tämän äiti pakottaa Hazelin menemään, vaikka väkisin.

Noh, eräänä päivänä Hazelin äiti pakottaa tämän menemään tukiryhmään, ja siellä hän tapaa Augustuksen, joka on selättänyt luusyövän mutta menettänyt sodassaan toisen jalkansa. Hazelin ja Augustuksen ystävyyteen ei muuta tarvitakkaan kuin leffatuokio sekä yhteinen kirja, ja pian he rakastuvatkin toisiinsa.

Kun aloitin lukemaan Tähtiin kirjoitettua virhettä, oletin sen olevan säälittävä nyyhkytarina. Ilokseni saan todeta, että sitä se ei ole. Surullinen kirja se toki on muttei sen lukemista varten tarvitse nenäliinojen suurkuluttajaksi ryhtyä. Yllättävää oli myös kirjan hauskuus, jota hahmojen sarkastisuus tuo kirjaan.

Hazelin ja Augustuksen lisäksi kirjassa on tietenkin muitakin kiinnostavia hahmoja. Esimerkiksi silmäsyöpää sairastava Isaac sekä kirjailija Van Houten ovat molemmat mielenkiintoisia henkilöitä, joiden osuus kirjassa on valtava. Herra Greenille pisteet näistä molemmista henkilöistä, joihin kirjailija on syventynyt, kun kirja on päässyt kunnolla käyntiin. Kirjailija on kuvaillut hahmot myös hyvin inhimillisinä. On aina mahtavaa lukea kirjaa, jossa hahmot valittavat huonoa asemaansa eivätkä jatkuvasti hehkuta elämän ihanuutta (tätäkin he kuitenkin tekevät pienissä määrin).

Lisäpisteitä kirja vielä saa sen sujuvan juonen ja tekstin sekä muutaman yksityiskohdan avulla. Ne yksityiskohdat ovat Van Houtenin kirjoittama kirja ja se kuinka kirjailija on käyttänyt sitä tarinan kerronnassa. Yhdistelmä on suorastaan nerokas!

Suosittelen kirjaa kaikille. Itse en ole nähnyt kirjan elokuvasovitusta, mutta jos se on yhtään samanlainen kuin kirja, sitten sen oltava katsomisen arvoinen.
5/5

Theo Lawrence - Salatun voiman kaupunki

Hyvää kesää kaikille ja sori huonosta kuvasta; en ole mikään ammattilainen valokuvaamisessa.
Salatun voiman kaupunki ( Mystic City) näytti kiinnostavalta, joten nappasin sen käteeni kirjaston hyllyltä.

Salatun voiman kaupunki aloittaa kolmiosaisen sci-fi-sarjan ( joka tosin ilmestyi Suomessa jo vuonna 2013) Outolinnun ystäville.
Kirjan päähenkilö on ylhäistöön syntynyt 16-vuotias Aria Rose. Hän on rakastunut Romeon ja Julian tavoin isänsä poliittisen kilpailijan poikaan. Vai onko hän kuitenkaan niin rakastunut, kuin hänelle väitetään? Hän ei nimittäin edes muista tavanneensa ketään Thomas-nimistä poikaa. Hän on menettänyt muistinsa otettuaan yliannostuksen huumausaineita, tai näin hänelle väitetään.

Ariasta koko tarinassa on aukkoja ja tämä ryhtyy ottamaan asiosta selvää. Samalla hän saa selville alempaan luokkaan kuuluvien mystikoiden ( joista tulee väistämättä mieleen Marvelin mutantit) julmasta kohtelusta. Aria tapaa myös arvoituksellisen mystikkopojan Hunterin, joka tuntuu hämärästi tutulta.

Äskeisestä selostuksestani saa varmasti koko juonen selville. Se tässä kirjassa antaakin miinuspisteitä: se on ennalta arvattava. Muuten se oli mielestäni "mukavaa ajanvietettä", joka sopii Outolinnun ja Nälkäpelin faneille.
Ariasta sen verran, että on mukavaa vaihtelua lukea hahmosta, jolla on jo syntyessään kaikki, eikä orvosta pojasta, joka huomaa olevansa "hieman erilainen poika". Aria kuitenkin ikään kuin kasvaa kirjan aikana ja tajuaa olevansa paremmassa asemassa kuin monet muut ja ryhtyy arvatenkin puolustamaan heikoimpia pyhimyksen tavoin.

Tiivistettynä Salatun voiman kaupunki on romanttisen scifin-ystäville täydellinen valinta. Jos vain sarjan toinen osa löytää tiensä luokseni, luen sen ihmeessä. Ennalta arvattavuutensa takia kirja ei ole täydellinen mestariteosta, mutta hyvä kirja se joka tapauksessa on.
Suosittelen scifin-ystäville!
4/5

George R.R. Martin - Valtaistuinpeli

Valtaistuinpelinkin lukemisesta on hurahtanut jo melkein vuosi, enkä ole vieläkään lukenut Tulen ja jään laulun kakkos osaa. Valtaistuinpeli on kuitenkin niin mahtava kirja, että se ansaitsee esittelyn, vaikka eihän se sitä tarvitsekkaan.

Talvivaaran (nyt ei puhuta siitä Suomen kaivoksesta) lordi Eddard Starkin melko leppoisa elämä muuttuu, kun tämän ystävä kuningas Robert Baratheon pyytää Starkia kuninkaankouraksi. Kyseessä on valtakunnan vaikutusvaltaisin virka, johon lordi Stark suostuu vastahakoisesti.
Käy ilmi, että aikaisempi koura kuoli hämärissä olosuhteissa. Kuka on tappanut entisen kouran ja miksi? Lordi Stark päättää alkaa selvittämään tätä kysymystä joutumalla itse vaaraan.

" Talvi on tulossa!"

Samaan aikaan, kun Stark selvittelee valtakunnan sotkuja, meren toisella puolella maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Sota on lähes välttämätön.

Kun puhutaan Valtaistuinpelistä, puhutaan minun lempikirjastani. Valtaistuinpeli on aivan mahtava lääke fantasiannälkäisille lukijoille. Kirjan monet hahmot tekevät kirjasta hyvin mielenkiintoisen, sillä tarinaa pääsee lukemaan erilaisista näkökulmista. Itse pidin valtavasti Aryasta sekä Daenerysistä.
Myös koko kirjan idea on mahtava, juoni kulkee hyvin ja selkeästi ja teksti on mielenkiintoinen eikä millään tavalla pitkästyttävä. Esimerkiksi Hobitti on aivan mahtava kirja, mutta joka toisella aukeamalla odottavat laulut tekevät siitä mielestäni hyvin pitkäveteisen. Juuri tätä pelkäsin lukiessani Valtaistuinpeliä, mutta en muista lukeneeni kirjasta laulun laulua.

Tiivistettynä Valtaistuinpeli on maailmanlaajuinen mestariteos, joka aloittaa yhden maailman parhaimmista fantasiasarjoista.
Kysymättäkin on selvää, että suosittelen tätä kaikille! 5/5

Sitten pari ilmoitusta, sille pienelle lukijakunnalleni, joka on eksynyt tälle sivulle.
Kesäkuussa on turha odottaa minun kirjoittavan mitään, sillä heti huomenna minulla alkaa kesätyöt ja muutenkin koko kesäkuu on ohjelmatäytteinen, minua odottaa esimerkiksi Lontoon matka, jota en malta odottaa. Kuitenkin heinäkuussa yritän kirjoittaa jotakin.
Kiitos vielä sille pienelle lukijakunnalleni, joka on eksynyt tälle sivulle, että olette jääneet lukemaan minun soturikissaylistyksiä yms. Kiitos kauheasti!

Erin Hunter - Näkö

Jesss!!! Kolmas Soturikissat-sarja on ilmestynyt! Olen kirjaimellisesti hyppinyt onnesta lukiessani Näköä, nyt varsinkin, kun pahimmat kokeet on nyt selätetty.

"Tulee kolme, veresi verta, jotka pitävät 

tähtien voimaa käpälissään."

Uuden Kolmikon mahdin päähenkilöinä toimivat Tulitähden lapsenlapset Leijonatassu, metsästäjäluonnonlahjakkuus, Paatsamatassu, joka ei tunnu selviävän parantajaoppilaan töistään, sekä sokea Närhitassu, jonka soturikoulutus alkaa melko haparoiden.

Myöskään muualla metsässä ei vältytä yllätyksiltä. Jatkuva epäluulo johtaa klaanien yhteenottoihin ja klaanien kokoontuminen saa yllättävän käänteen.

Mielestäni kirja ei ollut Soturikissat - parhaimmistoa, mutta on silti hyvä alku uudelle sarjalle. Kirjan hahmoista on myös tehty inhimilisempiä, mitä aikaisemmissa kirjoissa (mielestäni niissä on panostettu paljon enemmän juoneen ja idean toteuttamiseen).

 Myös aikaisemmissa Soturikissoissa voi havaita päähenkilön olevan tyypillinen fantasiasankari. Näkö tekee Närhitassun kohdalla poikkeuksen. Hahmo valittaa jatkuvasti asemaansa sekä on kapinahenkinen. Hahmo saattaa vaikuttaa rasittavalta, mutta se tuo koko kirjasarjaan uutta väriä, eikä sitä voi vihata, pikemminkin pidin Närhitassusta kovasti. Tämän sisarukset taas ovat tähän verrattuna jopa tylsiä, varsinkin Leijonatassu.

Sarjan ensimmäisessä osassa ei sinänsä ollut, mitään suurta juonenkäännettä, mutta se esittelee uusia hahmoja ja tarinaa. Tämän takia en pitänyt Näöstä niin paljon kuin aiemmista Soturikissoista. Kirja ei kuitenkaan ollut huono. Juoni kulki sopivan nopeasti ja kärryillä pysyisi sellainenkin, joka ei ennen ole lukenut Soturikissoja.

Tiivistettynä voi siis todeta Näön olevan "ihan ookoo", joka herättää kiinnostuksen uudelle sarjalle.

Suosittelen faneille.

3½/5

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki

Oletteko ikinä lukeneet kirjaa, jonka lukemista ei vain pysty lopettamaan? Minulle kävi niin viimeksi, kun luin ensimmäisen kerran Harry Potterit, ja nyt kun luin Taivaallisen tulen kaupungin koin sen uudestaan.

Sarjan päähenkilö, Clary, joutuu kasvotusten vaarallisen veljensä, Sebastianin, kanssa tämän muuttaessaan varjometsästäjiä "pimennetyiksi" ja kasvattaessaan jatkuvasti armeijaansa hallitakseen maailmaa (tai maailmoja). Clary yrittää tietenkin estää Sebastianin suunnitelmat ystäviensä avulla ja joutuu yhdelle elämänsä vaarallisimmista matkoista sekä kohtaamaan yhden vaikemmista päätöksistään: liittyäkö Sebastianin joukkoihin vai antaako kaikkien läheistensä kuolla?

Kirja yllätti minut positiivisella tavalla, sillä en pitänyt sarjan viidennestä osasta enkä odottanut tältäkään kirjalta suuria. Siitä  tuli kuitenkin yksi lempikirjoistani. Jankutan taas kuinka tärkeitä kerronta ja tekstin värikkyys ovat minulle. Syy sille, etten pitänyt Kadotettujen sielujen kaupungista, on juuri se, että (mielestäni) kerronta ja juoni olivat molemmat hyvin tylsiä ja pitkäveteisiä. Koko kirjan pelasti lopun taistelukohtaus.
Siitä huolimatta saarjan viimeinen osa oli kaikkea muuta kuin tylsä. Nopeat taistelukohtaukset ovat mielenkiintoista luettavaa ja hahmojen inhimillisyys tuo kirjaan värikkyyttä. Myös uudet hahmot lisäävät kirjan mielenkiintoisuutta. (Voi kunpa tulisi kirja Emman "kostosta")

Yhteenvedoksi voin sanoa kirjan tekevän kunniaa koko kirjasarjalle lopettaessaan sen ansaitsemallaan tavalla. Suosittelen kaikille, EI, vaan VAADIN jokaista lukemaan kirjan!
5/5

Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

Joka toinen kuukausi luemme äidinkielen kirjakuulustelua varten kirjan. Tällä kertaa saimme valita monista vaihtoehdoista mieluisen, enkä epäröinyt hetkeäkään siepatessani ensimmäisen "Päiväkirjan" käteeni.

Nuoren tytön päiväkirja on yksi niistä kirjoista, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Kuten jokainen varmasti tietää, Anne Frank oli rikkaan juutalaisperheen toinen lapsi. Hän piiloutui perheensä kanssa "Salaiseen siipeen" paetakseen toisen maailmansodan natseja. Salainen siipi kuitenkin löydettiin ja Anne Frank joutui Bergen-Belsenin keskitysleirille vuonna 1944 ja kuoli siellä vuonna 1945. Hän kirjoitti kahden vuoden ajan ennen kuolemaansa päiväkirjaa, joka on maailmanlaajuinen mestariteos.

Nuoren Frankin kirjoitusjälki on taitavaa ja hyvin tarkkaa. Saattaisi luulla lukevansa täysin suunniteltua ja sepitettyä tarinaa, sillä nuoren Frankin tarina on niin uskomaton (tietenkin myös surullinen) sekä taidokkaasti kirjoitettu. Toki kirjassa on päiväkirjalle tyypillisiä toistoja, mutta nekin ovat loppuen lopuksi mielenkiintoisia. Kirjaa on myös raskasta lukea sen vanhanaikaisen kielen takia, joten sen lukemiseen kannattaa, sen lyhykäisyydestään huolimatta, varata aikaa. Kuitenkaan sen lukemista ei kadu. Suosittelen jokaiselle!
5/5

Linnea Parkkonen - 112 - Vihaan itseäni

Siitä on jo kauan aikaa, kun luin 112 - Vihaan itseäni. En ole kuitenkaan saanut kirjaa pois mielestäni, joten pakkohan siitä on kirjoitettava.

112 - Vihaan itseäni kertoo 15-vuotiaasta Lillistä ( nimeä en muistanut, niin piti googlettaa), jonka täydellisyyden tavoittelu johtaa anoreksiaan. Lillin elämä ei muutenkaan ole hohdokasta. Äidin väliinpitämättömyys ja jatkuva kiire, sekä isän oluttölkkien piilottelu tekevät Lillin perhe-elämästä yhä kamalampaa. Ainut Lillin elämän valopilkku on hänen isosiskonsa. Isosiskon tuki ja ihanuus eivät kuitenkaan estä Lillin nälkälakkoa, jota hän päivä päivältä kiristää, oksentelua, jota hän yhä enemmän lisää, eikä juoksulenkkejä, joilla hän käy jopa yöllä. Tilanne äityy lopulta niin pahaksi, että Lillin henki on vaarassa.

Jonkun mielestä kirja saattaisi olla masentava, mutta minä pidin siitä. On ilahduttavaa lukea kirjaa, jonka teksti on niin todentuntuista, että tuntuu, että kirjailija olisi itse kokenut kaiken, mistä on kirjoittanut. Toivon kuitenkin, että näin ei ole, sillä 112 - Vihaan itseäni ei ole mitään kevyttä iltalukemista, jota voi lukea pikkulapsille iltasaduksi, vaan päinvastoin. Kirja kertoo kaunistelematta anoreksian ja perheongelmien kauheuksista, joita ei toivoisi kenellekkään.

Loppujen lopuksi on todettava, että kirja on onnistunut mielestäni juonen sekä tekstin kannalta. Suosittelen!
 4/5

Erin Hunter - Soturikissat - Sinitähden tarina

Soturikissat! Aah, ihanat Soturikissat! Tätä kirjaa olen odottanut jo pitkään, ja viimeinkin sain sen käsiini.

Olen lukenut Soturikissoja 10-vuotiaasta asti, ja se on edelleen lempikirjasarjani. Ensimmäisen kirjan, Soturikissat - Villiin luontoon, luettuani olin täysin myyty. Idea ja teksti olivat mielestäni ilmiömäisiä, ja rupesin Soturikissojen suurkuluttajaksi. Vaikka kirjojen kirjoittajat vaihtuvat jatkuvasti ja teksti muuttuukin jatkuvasti yhä tyypillesemmäksi, olen suurkuluttaja edelleen.

"Sinä olet tuli, joka roihuaa metsässä... 

Mutta varo!

Vesi tuhoaa hurjimmatkin liekit!"

Soturikissat - Sinitähden tarina kertoo salaperäisestä, Myrskyklaanin päälliköstä, Sinitähdestä. Kirjassa seurataan Sinitähden kasvua aina pennusta saakka. Miten hänestä tulee sellainen päällikkö, kuin hän on nyt. Miten hän kärsii nuoruudessaan.

Kirja ei sinänsä ole muun kirjasarjan juonen kannalta merkittävä, mutta tiettyjä aukkokohtia täydennetään.

Suosittelen fanien lukemaan kirjan, sekä niiden, jotka haluavat aloittaa Soturikissojen  lukemisen. Kirja kuitenkin sisältää hieman spoileja ensimmäisen kirjasarjan osalta.

4/5

Ojala Anu - Pommi

Anu Ojalan Pommi kertoo Miasta, joka saa valtuudet ylläpitää lukionsa Me ja eläimet -blogia. Hän on tehtävästään ylpeä, mutta Mian onnen pilaa eräs trolli, joka epäilee jatkuvasti Mian eläintietämystä.
Mia haluaa suutuspäissään ottaa selvää faktoista. Epäilyksistään huolimatta hän järkyttyy tajutessaan eläinten kärsivän maatiloilla, teurastamoilla ja jopa niiden olemassaolo on niille yhtä tuskaa.
Mia haluaa tehdä asialle jotakin ja ryhtyy taistelemaan eläintenoikeuksien puolesta.

Olen itsekkin Mian kaltainen ihminen, joka haluaa auttaa eläimiä, joten luin kirjan mielenkiinnosta. Mia on tyypillinen päähahmo. Inhimillinen sankari, joka puolustaa heikoimpia itsestään huolimatta. Kirjan idea on mielestäni mahtava. Juoni on sujuva ja teksti on muutenkin helposti ymmärrettävää. Luulisi kirjan olevan onnistunut teos, mutta sitä se ei ole. Sivulta sivulle samanlaisena pysyvä kuvailu ja tunnelma tekevät kirjasta hyvin tylsän. Teksti on siis sujuvaa mutta hyvin tylsää (sellaiseen yhdistelmään en olekkaan törmännyt). Kirja loppuu myös töksähtäen ja ennalta-arvattavasti. Vaikka kirjanlopun ideana onkin herättää lukian omatunto, se jää kuitenkin häiritsemään.

Suosittelen kirjaa asiasta kiinnostuneille sekä niille, jotka haluavat lukea erilaisen trillerin.
                                                                                                                                     3/5

Päätimpä tehä tämmösen

Tervetuloa kirjablogiini! Rakastan kirjoja ja lukemista ja halusin "nostaa harrastukseni tasoa", joten päätin perustaa blogin.
Aion esitellä täällä vanhoja ja uusia kirjoja ja kirjasarjoja (saa antaa ehdotuksia). Aion jossakin vaiheessa myös kertoa jotakin mangoista, joihin rakastuin vuosi sitten. En kuitenkaan  ole mikään ekspertti, joten ei kannata odottaa suuria.
Toivon kuitenkin, että sinä joka eksyit tänne, saat nauttia blogistani!