S. E. Hilton - Me kolme ja jengi

Taas jälleen on täytynyt lukea kirja äidinkielen kirjakuulustelua varten. Tällä kertaa piti lukea Me kolme ja jengi (The Outsiders).

Kirjan päähenkilö, 14-vuotias Ponyboy, on kaupunkinsa alemman kastin kasvatti. Veljiensä tavoin, hänkin kuuluu seitsenhenkiseen jengiin, jolla on taipumusta aina pikkurikoksista suuriin katutappeluihin "snobbareiden" kanssa. Eräs rikos osoittautuu kuitenkin niin vakavaksi, että Ponyboy joutuu pakomatkalle ystävänsä kanssa. Tämä johtaa valtavaan sotkuun, josta ei selvitä haavoitta.

Me kolme ja jengi esittelee jengielämää kaunistelematta sekä raa'asti. Jostakin häiriintyneestä syystä pidin kirjasta, juuri noiden piirteiden takia. Puhekielellä kirjoitettu teksti teki kirjasta vielä asteen mielyttävämmän lukukokemuksen. Käännöksessä olisi ollut kuitenkin parantamisen varaa. Juoni itsessään oli mielestäni kekseliäs ja sujuva. Olin kuitenkin luokaltani varmaankin ainut, joka piti kirjasta. Tai ainakin kuulun väheimmistöön. Kertoo siis kirjasta paljon.

Hahmoista. Hilton on mielestäni kuvaillut hahmot todella inhimillisiksi. Vaikka hahmot ovatkin kapinallisia ja sisältä kovia, heilläkin on tietty piste, jolloin on murruttava. Minua kuitenkin hämmensi kovasti päähenkilön käytös. Vaikka juuri Ponyboyn valintojen takia tapahtumasarja alkaa vierimään lumipallon tavoin kohti kaaosta, hän ei syytä siitä itseään. Ja jos syyttääkin, se täytyy lukea rivien välistä. Kirjan sankari ei siis todellakaan ole tällä kertaa kirjan päähenkilö. Toisaalta huonossa asemassa eläminen on jo itsessäänkin sankariteko.

Tiivistettynä kirjaa voisi luonnehtia jopa täydelliseksi, tai täydelliseksi flopiksi, joka kuvailee elämää totuudenmukaisesti. Suosittelen!
5/5