Translate

lauantai 17. syyskuuta 2016

Erin Hunter - Väärätähden lupaus


Moro! Suoturikissat ei ole muuttunut yhtään paremmaksi sarjaksi sitten viime postauksen, jossa olen kertonut kissojen seikkailuista. Olen silti pysynyt parantumattomana Soturikissojen fanina. Tällä kertaa luin Jokiklaanin entisen päällikön, Väärätähden, tarinan.

Jokiklaaniin syntyy myrsyn keskelle kaksi pentua, Tammipentu ja Myrskyentu. Molemmat pennut ovat syntymästään asti uteliaita kiusankappaleita. Usein toistellaan uteliaisuuden olevan pahasta ja aiheuttavan katastrofeja. Myrsypennun kohdalla tämä osoittautuu todeksi. Kesken seikkailuretken Myrskypentu putoaa puusta jokeen ja murtaa leukansa. Syvästi rakastettu pentu muuttuu emonsa silmissä rumaksi hirviöksi ja hylkää tämän. Samalla emo muuttaa Myrskypennun nimen Vääräpennuksi.
Vääräpentu ei pysty kestämään nöyryytystään ja karkaa Jokiklaanista. Pakomatka kuitenkin päättyy, kun muinainen kissa ilmestyy Vääräpennulle. Kissa julistaa Vääräpennulle, että tästä tulisi klaaninsa mahtavin kissa, jos vain lupaisi olla klaanilleen ehdottoman uskollinen. Kuka tahansa haluaisi nauttia muiden hyväksynnästä eikä Vääräpentukaan tee tässä poikkeusta. Tämä vannoo uskollisuuttaan klaanilleen miettimättä sen kummempia. Hätäisellä lupauksella on kuitenkin karmivat seuraukset, jotka johtavat melkein katastrofaalisiin tapahtumiin.

Väärätähden lupaus oli miellyttävä lukukokemus. On mukava lukea välillä yksityiskohtauksesti sivuhahmoista. Jokiklaanista kertominenkin on virkistävää vaihtelua. Soturikissat on lähes poikkeuksetta kirjoitettu Myrskyklaanin näkökulmasta. Kirjasta olisi saatu hieman mielenkiintoisempi, jos Jokiklaani ei olisi ollut samanlaisen oloinen kuin Myrskyklaani. Kirjasta olisi kuitenkin tullut liian humoristinen, jos Jokiklaani olisi esitelty karmivana rikollisjenginä, joka ryhtyy tappeluun kuin tappeluun miettimättä.

Kirjan päähahmo, Väärätähti, osoittautui todella samanlaiseksi hahmoksi kuin Myrskyklaanin Sinitähti, josta on myös kirjoitettu kirja. Molemmat kärsivät hieman liioitellunkin surullisen kohtalon ennen valtaa. Ehkä näin yritetään kertoa lapsille, kuinka saa kaiken haluamansa, jos vain jaksaa yrittää tarpeeksi kovaa ja kauan eikä anna minkään asettua tielleen. En osaa sanoa, onko kyseessä näin syvällinen merkitys vai onko kirjailijoilla vain ideat lopussa.
Kirja on kuitenkin kevyttä lukemista arjen harmauden keskelle. Suosittelen sarjan faneille!