Translate

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Cassandra Clare - Taivaallisen tulen kaupunki


Oletteko ikinä lukeneet kirjaa, jonka lukemista ei vain pysty lopettamaan? Minulle kävi niin viimeksi, kun luin ensimmäisen kerran Harry Potterit, ja nyt kun luin Taivaallisen tulen kaupungin koin sen uudestaan.

Sarjan päähenkilö, Clary, joutuu kasvotusten vaarallisen veljensä, Sebastianin, kanssa tämän muuttaessaan varjometsästäjiä "pimennetyiksi" ja kasvattaessaan jatkuvasti armeijaansa hallitakseen maailmaa (tai maailmoja). Clary yrittää tietenkin estää Sebastianin suunnitelmat ystäviensä avulla ja joutuu yhdelle elämänsä vaarallisimmista matkoista sekä kohtaamaan yhden vaikemmista päätöksistään: liittyäkö Sebastianin joukkoihin vai antaako kaikkien läheistensä kuolla?

Kirja yllätti minut positiivisella tavalla, sillä en pitänyt sarjan viidennestä osasta enkä odottanut tältäkään kirjalta suuria. Siitä  tuli kuitenkin yksi lempikirjoistani. Jankutan taas kuinka tärkeitä kerronta ja tekstin värikkyys ovat minulle. Syy sille, etten pitänyt Kadotettujen sielujen kaupungista, on juuri se, että (mielestäni) kerronta ja juoni olivat molemmat hyvin tylsiä ja pitkäveteisiä. Koko kirjan pelasti lopun taistelukohtaus.
Siitä huolimatta saarjan viimeinen osa oli kaikkea muuta kuin tylsä. Nopeat taistelukohtaukset ovat mielenkiintoista luettavaa ja hahmojen inhimillisyys tuo kirjaan värikkyyttä. Myös uudet hahmot lisäävät kirjan mielenkiintoisuutta. (Voi kunpa tulisi kirja Emman "kostosta")

Yhteenvedoksi voin sanoa kirjan tekevän kunniaa koko kirjasarjalle lopettaessaan sen ansaitsemallaan tavalla. Suosittelen kaikille, EI, vaan VAADIN jokaista lukemaan kirjan!
5/5

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja


Joka toinen kuukausi luemme äidinkielen kirjakuulustelua varten kirjan. Tällä kertaa saimme valita monista vaihtoehdoista mieluisen, enkä epäröinyt hetkeäkään siepatessani ensimmäisen "Päiväkirjan" käteeni.

Nuoren tytön päiväkirja on yksi niistä kirjoista, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Kuten jokainen varmasti tietää, Anne Frank oli rikkaan juutalaisperheen toinen lapsi. Hän piiloutui perheensä kanssa "Salaiseen siipeen" paetakseen toisen maailmansodan natseja. Salainen siipi kuitenkin löydettiin ja Anne Frank joutui Bergen-Belsenin keskitysleirille vuonna 1944 ja kuoli siellä vuonna 1945. Hän kirjoitti kahden vuoden ajan ennen kuolemaansa päiväkirjaa, joka on maailmanlaajuinen mestariteos.

Nuoren Frankin kirjoitusjälki on taitavaa ja hyvin tarkkaa. Saattaisi luulla lukevansa täysin suunniteltua ja sepitettyä tarinaa, sillä nuoren Frankin tarina on niin uskomaton (tietenkin myös surullinen) sekä taidokkaasti kirjoitettu. Toki kirjassa on päiväkirjalle tyypillisiä toistoja, mutta nekin ovat loppuen lopuksi mielenkiintoisia. Kirjaa on myös raskasta lukea sen vanhanaikaisen kielen takia, joten sen lukemiseen kannattaa, sen lyhykäisyydestään huolimatta, varata aikaa. Kuitenkaan sen lukemista ei kadu. Suosittelen jokaiselle!
5/5

Linnea Parkkonen - 112 - Vihaan itseäni


Siitä on jo kauan aikaa, kun luin 112 - Vihaan itseäni. En ole kuitenkaan saanut kirjaa pois mielestäni, joten pakkohan siitä on kirjoitettava.

112 - Vihaan itseäni kertoo 15-vuotiaasta Lillistä ( nimeä en muistanut, niin piti googlettaa), jonka täydellisyyden tavoittelu johtaa anoreksiaan. Lillin elämä ei muutenkaan ole hohdokasta. Äidin väliinpitämättömyys ja jatkuva kiire, sekä isän oluttölkkien piilottelu tekevät Lillin perhe-elämästä yhä kamalampaa. Ainut Lillin elämän valopilkku on hänen isosiskonsa. Isosiskon tuki ja ihanuus eivät kuitenkaan estä Lillin nälkälakkoa, jota hän päivä päivältä kiristää, oksentelua, jota hän yhä enemmän lisää, eikä juoksulenkkejä, joilla hän käy jopa yöllä. Tilanne äityy lopulta niin pahaksi, että Lillin henki on vaarassa.

Jonkun mielestä kirja saattaisi olla masentava, mutta minä pidin siitä. On ilahduttavaa lukea kirjaa, jonka teksti on niin todentuntuista, että tuntuu, että kirjailija olisi itse kokenut kaiken, mistä on kirjoittanut. Toivon kuitenkin, että näin ei ole, sillä 112 - Vihaan itseäni ei ole mitään kevyttä iltalukemista, jota voi lukea pikkulapsille iltasaduksi, vaan päinvastoin. Kirja kertoo kaunistelematta anoreksian ja perheongelmien kauheuksista, joita ei toivoisi kenellekkään.

Loppujen lopuksi on todettava, että kirja on onnistunut mielestäni juonen sekä tekstin kannalta. Suosittelen!
 4/5