Translate

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Annukka Salama - Käärmeenlumooja


Heips! Sain Käärmeenlumoojan eräältä tutultani lainaan, ja päätin lukea sen.

Käärmeenlumooja aloittaa kotimaisen nuorten fantasiasarjan. Kirja alkaa hetkestä, kun Unna skeittaa ensimmäistä kertaa elämässään. Heti ensimmäisen tempun jälkeen ihmisten päät kääntyvät. Unna on luonnonlahjakkuus!
Kuka tahansa pystyisi tekemään yhtä hienoja temppuja kuin Unna, jos omaa samanlaisen ketteryyden kuin oravalla. Unna juuri omaakin oravan ketteryyden ja kokee olevansa maailman ainut outolintu. Unnan maailma kuitenkin kääntyy ylösalaisin, kun hän tapaa mystisen Rufuksen. Rufus omaa myös eläimen voimia, eivätkä Unna ja Rufus ole maailmassa ainuita! Maailma on pullollaan näitä faunoideja.
Salaperäiseen maailmaan kuuluu myös viholliset, eikä Unnan maailma koskaan tule olemaan entisensä.

Kirjan henkilöt olivat mielestäni aika tönkköjä. Kirjailija on selvästi yrittänyt luoda erikoisista faunoideista normaaleja ja epävarmoja teinejä. Unnassa näkyy tämä todella hyvin. Hän on lahjakas nuori neiti mutta äärimmäisen epävarma ja hieman jopa ujo. Hahmo on vieraassa tilanteessa epävarma ja jopa kömpelö. Kuitenkin normaalinkin ihmisen tavoin hänkin rentoutuu, kun vaan saa tustua tilanteeseen.
Rufus on oikeastaan samanlainen hahmo kuin Unna. Hänestä saa kuitenkin hieman räväkämmän olon. Näistä kahdesta pidin enemmän varmaankin Rufuksesta. Unnan lapsellisia ajatuksia oli tavattoman uuvuttavaa ja rasittavaa lukea.
Unnan ja Rufuksen dialogeja oli todella rasittavaa lukea. Dialogit muistuttavat kovasti 12-vuotiaiden epätoivoista seurustelua, enkä itse erityisemmin nauti kutosluokkalaisten (melkein jopa söpöstä) hellyydenkaipuisen viestittelyn lukemisesta.
Päähenkilöitä enemmän pidin Rufuksen yhdestä hänen monesta kämppiksestä, Joonesta. Sivuhenkilö on rennompi kuin kirjan päähenkilöt ja mielestäni tasoittaa sopivasti kirjan siirappisuutta.

Kirja ei juonellisestikaan ole kauhean erikoinen teos. Kirjailija on laittanut liikaa tavaraa liian lyhyelle aikavälille. Alussa kirjassa on hyvä rytmi, mutta pian siitä tulee sekava. Kirjailijalla on ollut hyvä visio mutta ei ole onnistunut siinä, vaan kirjailija on oksentanut paperille kaiken, mitä hän on halunnut kirjoittaa.

Kirjan teema on kuitenkin todella hieno. Koin kirjan teeman käsittelevän moneen kertaan kirjassa toistuvaa nuorten epävarmuutta omasta itsestä ja tulevaisuudesta. Kirja sopiikin hienosti varhaisteineille, ja itsekin olisin saattanut pitää kirjasta 11-vuotiaana. Pitää myös muistaa Käärmeenlumoojan olevan Salaman ensimmäinen romaani, joten siihen nähden kirja nyt ei ole niin huono. Toisaalta olen lukenut lukemattomia esikoisteoksia, jotka ovat osoittautuneet mestariteoksiksi, mutta nuorten kirjallisuus harvemmin lyö itseään läpi.

Kirja menee kohtuullisena välipalalukemisena ja varhaisteineille suhteellisen hyvänä kirjana.
2/5

2 kommenttia:

  1. Mulla on Faunoideista ihan positiivinen muistikuva, mutta sarjan lukemisesta on kyllä jo vierähtänyt aikaa. Idea oli ainakin hauska :D

    VastaaPoista

Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!