Translate

perjantai 12. helmikuuta 2016

Minna Canth


Kävimme koulussa läpi kirjallisuuden aikakausia. Tietenkin yksi näistä on realismi, joka oli minulle aivan uusi käsite. On tavattoman noloa myöntää, etten ole ennen kuullut tästä tavattoman hienosta tyylisuuntauksesta. Jos itse rupean määrittelemään jonkun kirjan genreä, tarkistan sen kirjastosta, ja jos se ei löydy silloinkaan, kirjan genre on kirja. Tai näin ajattelin ennen viimeistä äidinkielen kurssiani peruskoulussa. Kurssista oli äärettömästi apua blogin kirjoittamisen kannalta. (Joo, kertoo minusta paljon.)
Kuitenkin törmäsin tuon kurssin aikana, yllätys yllätys, Minna Canthiin, ja sain koulusta lainaan kokoelman hänen kuuluisimmista teoksista. Mutta tietenkin sairastuin tuon "laina-ajan" aikana, ja jaksoin lukea noista teoksista vain Murtovarkauden ja Työmiehen vaimon.

Murtovarkaus
Murtovarkaus on käsittääkseni Canthin ensimmäinen näytelmä (korjatkaa jos olen väärässä). Se oli näistä kahdesta kevyempi, mutta Murtovarkaudestakin huomaa erittäin selvästi, kuinka Canth ottaa kantaa alkoholin käyttöön sekä naisen asemaan. Pidin siitä itse asiassa aika paljonkin, vaikka juoni on tyypillisen draama-komedian kaltainen. Tyypillisesti pikkukylästä löytyy uusi tyttö, jolle löytyy kosija. Mutta tästä syntyykin kolmiodraama, ja loput voikin päätellä. Tietenkin Murtovarkaus on ilmestynyt 1800-luvulla, joten pitäisi varmaan sanoa tyypillisten draama-komedioiden olevan Murtovarkauden kaltaisia.

Työmiehen vaimo
Työmiehen vaimo oli paljon raskaampi kuin Murtovarkaus. Teoksessa Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Hetken onni päätyy piinaksi, kun vuoden päästä Risto on juonut Johannan rahat eikä esikoisellekaan riitä ruokaa, ja muutenkin elämä on muuttunut Johannan kannalta ikäväksi.
Koko sen ajan, kun luin Työmiehen vaimoa, huusin Johannaa nostamaan kätensä Ristoa vastaan. Canth on täten saanut vangittua tunteensa paperille erittäin onnistuneesti. Näytelmien naishahmoihin on myös tavattoman helppo samaistua. Canth on ollut aikanaan tavattoman hieno kirjailija, ja on sitä edelleen. Jos vain joskus löydän kirjastosta tuon saman kirjan, aion ehdottomasti lukea loputkin kirjan teokset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!