Leena Lander - Tummien perhosten koti

Taas piti lukea koulua varten joku kirja ja tällä kertaa valitsin Tummien perhosten kodin.

Kirjan päähenkilön, Juhanin, lemmikkikoira on kuollut, ja tälle pidetään hautajaisia. Hautajaiset muuttavat vanhempien väliseksi riidaksi perheen isän pitäessä, jopa uhkaavaa, hautajaispuhetta. Äiti ottaa uhkailut tosissaan ja yrittää hukuttaa Juhanin pikkuveljen, ajatellen sen olevan lapsen kannalta parempi vaihtoehto, kuin elää alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isän kanssa. Viranomaiset saavat selville tästä heitteillejätöstä, ja he ottavat lapset huostaan.
Veljekset joutuvat toisistaan eroon, ja monen sijaiskodin jälkeen Juhani joutuu Saareen. Saari on poikakoti, jossa pahamaineisista pojista pyritään koulimaan mallikkaita kansalaisia.
Saaressa eläminen ei kuitenkaan ole helppoa. Poikakodin johtaja vannoo selkäsaunaa, jos ei noudata Saaren tiukkoja säädöksiä. Ja johtajan vaimo ja monet tyttäret vain sekoittavat pakkaa tehden Juhanin elämän Saaressa aina vain vaikeammaksi.

Tummien perhosten koti on erittäin jännästi rakennettu kirja. En todellakaan ole lukenut mitään vastaavaa, mikä näkyy tönköstä kuvaukstani *hysteeristä naurua*.
Kirja ei rakennu samalla tavalla, kuin aikaisemmat kirjat joita olen lukenut. Suoraviivaisen juonen sijasta, kirjan juoni poukkoilee jatkuvasti paikasta A paikkaan B, ja toisinpäin. Sain olla jatkuvasti varuillani, kirjan päähenkilön tavoin, mahdollisista juonenkäänteistä tai tärkeistä yksityiskohdista. Enkä voinut välttyä tiettyjen kohtien uudelleenlukemiselta. Samanlaista päänvaivaa minulle tuottaa runous. Minun on pakko lukea mikä tahansa runo vähintään kolme kertaa, että tajuan, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Pitäisi varmaan treenata molempia: rivienvälistä ja runojen lukemista. Noloa...

Vaikka kirja nyt sattuikin olemaan minulle vaikea, se oli tavattoman koukuttava ja taitavasti kirjoitettu. Pidin siitä kovasti, kaiken sen sodan keskellä. Loppu oli mielestäni hieman kömpelö, mutta sekin on lukijasta kiinni.
Suosittelen! 4½/5