Translate

torstai 21. tammikuuta 2016

James Dashner - Poltettu maa

Ja kirjan lukemiseen ei sit menny viikkoo...

Moro taas ja hyvää uutta vuotta! Joulu sekä uusivuosi menivät aikalailla Zeldaa ja Skyrimiä pelatessa enkä erikoisemmin jaksanut tarttua yhteenkään kirjaan. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain kuin sainkin luettua Maze Runnerin toisen osan, Poltettu maa (The Scorch Trials).

Huom! Taas jälleen: saattaa sisältää juonipaljastuksia!!!

Mace Runnerin toisessa osassa Thomas ja muut "Aukiolaiset" ovat paenneet Labyrintistä. Tyypillisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta pian käykin ilmi, että Labyrintti olikin vain alkusoittoa. Se olikin yksi osa suurempaa koetta.
Thomasille ja tämän ystäville käy ilmi, että heihin on istutettu vaarallinen tauti, Roihu. Toisessa kokeessa Aukiolaiset joutuvat etsimään sairauteen lääkettä. Tehtävä ei kuitenkaan ole näin helppo. Päästäkseen lääkkeen luo heidän on selvittävä vaarallisesta Poltetusta maasta, joka kätkee sisälleen monia yllätyksiä sekä salaisuuksia.

Poltettu maa oli ihan kiva lukuelämys. Se ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuten edeltäjänsä, Labyrintti, mutta harvemmin toinen osa on ensimmäistä parempi, tai edes yhtä hyvä.
En tiedä olenko antanut tarpeeksi hyvin selville ristiriitaisia tunteitani kirjan hahmoja kohtaan. Thomas tosiaan on kunnon heppu, jonka kuka tahansa haluaisi kaveriksi. Hän on kuitenkin ällöttävän täydellinen. Aina auttamassa muita ja pelastamassa henkiä kunnon supersankarin tavoin. Thomasin ylenpalttinen inhimillisyys sekä nokkeluus tekevät hahmosta vieläkin rasittavamman. 
Olen varmaan lukenut liian monta kirjaa, joista löytyy tälläinen heppu, jotenka olen lopen kyllästynyt Thomaseihin. 
Täydellisyys ei päde vain Thomasiin, vaan aikalailla kaikkiin kirjan hahmoihin. Hahmojen sarkastisuus on ainut asia, joka tekee hahmot edes siedettäviksi. Ja sekin on suurimmaksi osaksi tavattoman tönkköä.

Hahmoista huolimatta kirja on hyvä kokonaisuus. Yllättävät juonenkäänteet saavat lukijan vaihtamaan puolta moneen otteeseen, mikä saa lukemaan kirjan loppuun. "Ei kai se vaan tappanut sitä?!" "Roaaar, miksei se tappanut sitä!?" Aikalailla noin.
Suosittelen.
4/5

Olen kirjoittanut myös sarjan ensimmäisestä osasta, Labyrintti.

2 kommenttia:

  1. Mukavaa lukea mietteitäsi tästä kirjasta. Luin sen viime kesänä englanniksi. Minusta tuntuu, etten ehkä olisi nauttinut siitä yhtä paljon tönköllä suomennoksella. Tykkäsin tästä trilogiasta kovasti, vaikka siinä olisi toki ollut joitain kohtia, mitkä olisi voinut olla vielä paremmin.

    VastaaPoista

Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!