Elina Pitkäkangas - Kuura

Olin syksyllä kotikaupunkini kirjaston kirjojen yössä. Siellä joku runoilija mainitsi Kuuran ja kehui sitä, joten päätin itsekin tarttua kirjaan.

Kirjan päähenkilöt Inka ja Aaron asuvat ylisuojellussa Kuurankeron pikkukaupungissa Turun lähellä. Kuurankedossa ihmissusista puhuminen on normaalia, ja näiden hirviöiden metsästäjiä arvotetaan suuresti. Kuuranketo on myös turvautunut ihmissusilta muurilla ja raskaalla portilla, joka teljetään visusti täysikuun aikaan. Ylisuojellussa ympäristössä turhautuminen ei ole epänormaalia. Näin ollen täysin normaali Inkan pikkuveli Tuukka päättää ryhtyä uhkarohkeaksi ja yrittää kiivetä Kuurankedon muurin yli täysikuun aikaan. Eihän siellä muurin toisella puolella ole mitään hirviöitä! Tästä Tuukka ei kuitenkaan saa otettua selvää. Hänen pakenemisyrityksensä nimittäin epäonnistuu hänen pudotessaan muurilta joutuen samalla koomaan. Tuukka kiidätetään sairaalaan, mutta mitään ei tunnu olevan tehtävissä. Tuukan isosisko Inka ei luovu toivosta pelastaa veljensä. Tämä päättää yrittää löytää keinon parantaa veljensä. Etsiessään keinoa parantaa veljensä Inka vetää myös ystävänsä Aaronin mukaan. Ystävyksillä ei ole aavistustakaan millaiseen vaaraan lopulta joutuvatkaan.

Kirjan päähenkilöistä pidin enemmän Aaronista. Aaron kuuluu koulun "ylempään kastiin". Hän on ylimielinen sekä urheilullinen naistenmies, joka kuitenkin tiedostaa huonot puolensa ja haluaisi kovasti muuttua. Ryhmäpaineeltaan hän ei kuitenkaan pysty siihen.

Inka taas oli mielestäni sata kertaa rasittavampi hahmo kuin Aaron. Seikkailunhaluinen Inka kuuluu Aaronin tavoin koulun suositumpien pentujen kerhoon. Inka on myös ylimielinen sekä hieman itsekäs hahmo, joka (oih, kappas vain) ei tunnu parantavan tapojaan.

Kuura on ymmärtääkseni jakanut hieman mielipiteitä. On lukijoita, jotka ovat pitäneet kirjasta kovasti, ja lukijoita, jotka eivät ole pystyneet sanomaan kirjasta minkäänlaista mielipidettä. Itse kuuluun siihen ryhmään, joka ei osaa sanoa kirjasta mielipidettä. Kuura kuulostaa idealtaan ihan hyvältä kirjalta. Itse pidin kirjaa lukiessa paljon taukoja. Se ei ollut, ainakaan alussa, mitään järin mielenkiintoista luettavaa. Kirjan loppuratkaisu oli myös helppo arvata ensimmäisten viidenkymmenen sivun jälkeen. Kirja aloittaa kuitenkin trilogian mielenkiinoisesti. Kirjan lopussa on vaikea ruveta arvailemaan, kuinka trilogia jatkuu. En kuitenkaan usko lukevani Kuuraa eteenpäin millään suurella innolla. Saatan ehkä tarttua trilogian muihin osiin joskus, kun ei löydy mitään muuta lukemista.

Suosittelen kirjasta kiinnostuneille! 3/5