Moro! Viimeisen vuoden aikana olen lukenut aivan hirvittävän määrän mangaa eikä perinteisille romaaneille ole jäänyt yhtä paljon aikaa kuin pitkille sarjakuvamaratooneille. Yksi näistä mangoista, joita olen lukenut on Nana. Ymmärtääkseni Yazawa lopetti kuitenkin Nanan piirtämisen vuonna 2009, joten se on vieläkin kesken. Nana on kuitenkin mielestäni yksi parhaimmista, kenties paras, lukemistani mangoista, joten mielestäni se ansaitsee jonkin asteisen esittelyn.
Manga kertoo kahdesta Nana-nimisestä tytöstä. Toinen näistä on vaaleahiuksinen ja rakkaudenkipeä Nana Komatsu (lempinimeltään Hachi). Mangan alussa Hachi on vielä hölmö lukiolainen ja itkee jokaisen menetetyn miehen perään. Lukion jälkeen hän seuraa ystäväänsä taidekouluun, jossa Hachi tapaa Shoujin ja rakastuu tähän. Hachin elämä tuntuu taas kuitenkin romahtavan niskaan, kun kuulee Shoujin muuttavan Tokioon ilman Hachia.
Toinen mangan päähenkilöistä on punk-bändissä laulava Nana Oosaki, joka onkin jo hieman elämää nähnyt. Nana hylätään lapsena, ja tämä kasvaa isoäitinsä luona. Isoäiti kuitenkin kuolee pian sen jälkeen, kun Nana erotetaan koulusta prostituutiohuhujen takia. Nanan elämä tuntuisi romahtavan siihen. Nanan elämää kuitenkin koristaa hänen bändinsä ja poikaystävä, Ren. Nanan elämä ei sittenkään ole hassumpaa. Mutta eihän elämä ole ruusuilla tanssimista, ja Nanan elämä kääntyy ylöalaisin, kun kuulee Renin muuttavan Tokioon ryhtyäkseen erään Tokiolaisen bändin kitaristiksi.
Menee aikaa kunnes molemmat Nanat päättävät muuttaa myös Tokioon saavuttaakseen unelmansa. Nana Oosaki toivoisi pystyvänsä saamaan leipänsä laulamalla. Nana Komatsu taas muuttaa Tokioon Shoujin perässä. Muutaman sattuman kautta tytöt tapaavat toisensa ja päätyvät asumaan kämppiksinä samaan asuntoon. Ja tästä alkaa tyttöjen tarina, jota ympäröivät musiikki, ystävyys ja rakkaus.
Nana on mielestäni onnistunut monella tasolla. Ensinnäkin Nana on jo idealtaankin todella omaperäinen ja hyvä. Yazawa on myös rakentanut juonen todella hienosti. Mielestäni mangassa on kiva yksityiskohta se, että Oosakin punk-bändin tarina on hieman samantapainen kuin Sex Pistolsin. Tarina ei kuitenkaan ole ennalta-arvattava, vaikka yhteyden huomaisikin. Pidin myös mangan hahmoista, jotka ovat keskenään samanlaisia mutta samalla myös täysin erilaisia.
Entäs Yazawan piirustusjälki? Alussa monella mangakalla, joiden teoksia olen lukenut, on tyyli hieman hutera, ja se muuttuu ajan myötä todella paljon. Yazawan tyyli kuitenkin pysyy suht kot samanlaisesa. Tyyli on hieman raaka mutta samalla todella pehmeä. Yazawa tuo myös hienosti hahmojen tunteita esiin piirtämällä.
Suosittelen kaikille, jotka pystyvät jättämään sarjan kesken!
Tähän menneessä annan mangalle 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!