tag:blogger.com,1999:blog-21365376339256367652024-03-20T13:16:21.351+02:00Kirjaston vankiBlogipostauksia kirjoista, musiikista ja kaikesta muusta.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.comBlogger42125tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-26492506922867293682017-11-30T14:56:00.000+02:002017-11-30T14:56:19.044+02:00F.E. Sillanpää - Nuorena nukkunut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivDgUSO-scvBF8Ar0ItCt_V0Wk0CIrE5MbzVQYBsZW3WVGIbu7DsZctz9iKkoy18wRejcR5l_ek_r4Cs6DVYPTXXTYIpElw-YwV-TQwIsAwKRpn9B6elLr3wIVhxpYSJKZDSXlpxIryfk/s1600/WhatsApp+Image+2017-11-30+at+13.33.10.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1243" data-original-width="958" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivDgUSO-scvBF8Ar0ItCt_V0Wk0CIrE5MbzVQYBsZW3WVGIbu7DsZctz9iKkoy18wRejcR5l_ek_r4Cs6DVYPTXXTYIpElw-YwV-TQwIsAwKRpn9B6elLr3wIVhxpYSJKZDSXlpxIryfk/s320/WhatsApp+Image+2017-11-30+at+13.33.10.jpeg" width="246" /></a></div>
<br />
Terve! Viime kerrasta on vierähtänyt aikaa. Valehtelisin, jos väittäisin olleeni kiireinen. Olen yksinkertaisesti ollut vain laiska enkä ole jaksanut kirjoittaa juuri mitään viiteen kuukauteen...melkein puoleen vuoteen.... Hehehehe! Nyt olen kuitenkin motivoitunut kirjoittamaan mietteitäni lukemisistani. Tässä pari viikkoa sitten luin F.E. Sillanpään <i>Nuorena nukkunut</i>.<br />
(Tämänkin luin koulua varten)<br />
<br />
<i>Nuorena nukkunut </i>on Nobel-palkitun F.E. Sillanpään yksi menestyksekkäimmistä teoksista, ja sitä arvostetaan suuresti. Kirja kertoo Silja Salmeluksen elämäntarinan. Noin 250-sivuinen kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kertoo Siljan vanhemmista ja toinen Siljan elämästä vanhempien kuoltua hänen ollessa 15 ikävuoden paikkeilla.<br />
<br />
Kirjan ensimmäinen osa kertoo siis Siljan vanhemmista. Vanhemmat viettävät kirjan alussa suhteellisen varakasta elämää. Siljan isä iskee silmänsä Siljan äitiin, ja lopulta he menevät naimisiin. Kirjan edetessä vanhempien elämässä tapahtuu kaikenlaisia inhottavia tapahtumia. Pari pysyy yhdessä kaikesta huolimatta, vaikkakin Siljan vanhemmat etääntyvät toisistaan. Kylmistä väleistään huolimatta Siljakin saa lopulta alkunsa ja syntyy.<br />
<br />
Ikävät tapahtumat jatkuvat kuitenkin Siljan syntymän jälkeen. Salmeluksen perheen varat hupenevat, ja perhe joutuu muuttamaan suuresta talosta pieneen pirttiin. Pirtissä alkaa Siljan elämä kunnolla. Hän tapaa uudessa ympäristössä vuosien mittaan erilaisia ihmisiä ja viettää suhteellisen onnellisen lapsuuden.<br />
<br />
Teini-ikäisenä Silja jää orvoksi js ryhtyy piiaksi. Piikana hän toimii erilaisissa talouksissa. Osan ajastaan hän nauttii elämästään. Osan ajastaan hän kärsii rakkauden tuskissa. Osan ajastaan hän on sairauksien selättämänä.<br />
<br />
<i>Nuorena nukkunut </i>oli hyvin kaunis kirja. Kirjassa oli todella kaunista luonnon kuvailua, mikä toistui kirjassa usein. Itseäni kirjassa hämmensi se, että Silja pysyi koko kirjan aikana lähes samanlaisena. Hän on nuorena utelias lapsi. Vanhempi Silja taas on hiljaisemman oloinen kaunis nuori neito. Kirjassa hänet kuvataan hyvin puhtaana. Lapsen viattomuus on säilynyt Siljassa aina aikuisikään asti, mikä on aika ihailtavaa.<br />
<br />
Siljan vanhempien suhde oli mielestäni mielenkiintoinen. He eivät pysty lähtemään suhteesta, joka ei toimi. Parien välillä ei ole väkivaltaa tai mitään vastaavaa mutta kipinä puuttuu. Vanhempien suhteen lisäksi kirjassa oli muitakin asioita, jotka hämmensivät minua suuresti.<br />
<br />
Minulla on kirjasta yksi negatiivinen kommentti, joka johtuu yksin omista lukemistottumuksistani. Klassikkoteokset ovat vanhoja kirjoja (vau, yllättävää), joissa on se tietynlainen kirjoitustyyliin, josta en pidä alkuunkaan. Tähän kirjoitustyyliin kuuluu toistuva partikkelien ja täytesanojen käyttö ihme sanamuodoista puhumattakaan. Itselläni meni sadan sivun lukemiseen noin viisi tuntia johtuen yksin siitä, että meinasin nukahtaa jatkuvien täytesanojen tuudittamana. Ja kyllä, tuli mieleen jättää lukeminen kesken. Nytpä olen kuitenkin lukenut jonkun klassikkoteoksen, mitä en yleensä harrasta.<br />
<br />
Kirja oli myös hieman vaikeaselkoinen. Välillä minulle jäi epäselväksi, mitä jossakin kohdassa tapahtui. Muutaman kymmenen sivun lukemisen jälkeen selvisi, mitä epäselvässä kohdassa oli oikein tapahtunut. Lukiessani minulle tuli olo, että epäselvät kohdat olivat epäselviä korostaakseen taphtumien hulluutta tai hahmojen omaa sekavaa mielentilaa. En tiedä, onko tämä ollut Sillanpään tarkoitus. Jos tämä on ollut tarkoituksellista, aika nerokkaasti Sillanpää on kirjoittanut.<br />
<br />
<i>Nuorena nukkunut </i>on kaunis teos, jota suosittelen kiinnostuneille ja klassikoiden ystäville.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-46831512720328144182017-07-07T11:33:00.000+03:002017-07-07T11:38:51.211+03:00Guns 'N' Roses - Appetite for Destruction<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU6EWssjPe7M6gv2QI1y7vKKM63edDXUYLCeJQJGsVWRf374v2f7esUVRunhYTOHo2OaBHhBqNhqpPSzkJhyphenhyphenOoaFx8F8ruu_cyf_4QAzEFpPgWh3Ly8XEahBi0l1A5M23Eq6t4KF4uwsU/s1600/P1120920.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU6EWssjPe7M6gv2QI1y7vKKM63edDXUYLCeJQJGsVWRf374v2f7esUVRunhYTOHo2OaBHhBqNhqpPSzkJhyphenhyphenOoaFx8F8ruu_cyf_4QAzEFpPgWh3Ly8XEahBi0l1A5M23Eq6t4KF4uwsU/s320/P1120920.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Levy on pöllitty äidiltä. Se on aikanaan maksanut 69 markkaa. :D<br />
<br /></div>
Heips! Julistin hemikuussa päättäväni uudistaa blogiani. Okei, joo, ei nyt ihan onnistunut. Yllätys yllätys, ajan kuluminen on varsin pirullinen asia. Joka tapauksessa olisin kauhean innostunut ruveta bloggaamaan kirjojen ohella myös musiikista ja kaikista muista asioista, jotka kiinnostavat minua.<br />
Ensimmäiseksi ajattelin aloittaa lempilevyni esittelystä.<br />
<br />
<i>Guns 'N' Rosesin </i>albumi<i> Appetite for Destruction </i>on ehdottomasti paras levy, jonka olen tähän menneessä kuullut. Levy on vuonna 1987 ilmestynyt hard rock-albumi, ja kyseessä on Gunnareiden debyyttialbumi. Albumilta löytyy kaksitoista kappaletta, joihin sisältyy myös Gunnareiden hitit <a href="https://www.youtube.com/watch?v=o1tj2zJ2Wvg" target="_blank">Welcome To The Jungle</a>, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Rbm6GXllBiw" target="_blank">Paradise City</a> ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1w7OgIMMRc4" target="_blank">Sweet Child O' Mine</a>.<br />
Albumilla soittaa tietenkin Gunnareiden alkuperäinen kokoonpano. (Kyseessähän on bändin ensimmäinen albumi.) Axl Rose huolehtii albumilla laulusta. Pääkitaraa soittaa Slash. Komppikitaraa soittaa Izzy Stradlin. Bassokitaraa soittaa Duff "Rose" McKagan. Rummuissa taas on Steven Adler.<br />
Harmitti muuten vietävästi, kun en päässyt viimeviikon lauantaina katsomaan herroja Hämeenlinnaan. :(<br />
Keikalla soitettiin ymmärtääkseni monia <i>Appetite for Destructionin </i>kappaleita, ja olisihan se nyt ollut hienoa kuulla kyseiset laulut livenä.<br />
<br />
Noh, miksi minä nyt sitten pidän tästä levystä niin paljon? Levy on ensinnäkin rakennettu mielestäni todella hyvin. Kappaleet vaihtuvat levyllä sulavasti ja muodostavat hyvän kokonaisuuden. Levy alkaa vahvalla hittikappaleella, <i>Welcome To The Jungle</i>. Siitä levy jatkuu yhtä vahvoilla kappaleilla. Levyn puolessa välissä soi hieman rauhallisempi <i>Paradise City</i>, joka hetkellisesti rauhoittaa levyn tunnelmaa. Levyn tunnelma muuttuu <i>Paradise City</i>n jälkeen synkemmäksi, mutta palaa takaisin menevämpään tunnelmaan balladin <i>Sweet Child O' Mine</i> kohdalla. Levy loppuu kappaleeseen <i>Rocket Queen</i>, joka päättää albumin sen ansaitsemalla tavalla.<br />
Pidän kovasti kappaleiden melodioista, sanoituksista, kitarariffeistä ja -sooloista, Axlin lauluäänestä... Toisin sanoen pidän kaikesta, mitä albumilta löytyy.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBviFr9q9bXRyxRlO1-gyQccA8aayw1FZYAJSitScyZ0FC8WUaEl1oL_QaqKSb3fteDE9_OskzYMmBemleuzZ15CRsOElVXcAJjdPxYj4zg2lyiyJ9dEBShVmQy3R9PzyR4m1DEKjKJUQ/s1600/P1120919.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1201" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBviFr9q9bXRyxRlO1-gyQccA8aayw1FZYAJSitScyZ0FC8WUaEl1oL_QaqKSb3fteDE9_OskzYMmBemleuzZ15CRsOElVXcAJjdPxYj4zg2lyiyJ9dEBShVmQy3R9PzyR4m1DEKjKJUQ/s320/P1120919.JPG" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Tuskin tarvee mainita, että tämä löytyy huoneeni seinältä...</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Vaikka levyltä löytyy moni Gunnareiden hitti, lempikappaleeni levyllä on <a href="https://www.youtube.com/watch?v=18dBU55S6P0" target="_blank">My Michelle</a>. Kappale kertoo tytöstä, jonka äiti on edesmennyt. Äidin kuoleman jälkeen tytön isä päätyy työskentelemään pornografian kanssa ja tyttö puolestaan sotkeutuu huumeisiin.<br />
Pidän kappaleen sanoista ja sen tummasta ja synkästä melodiasta. Vaikka kappale käsitteleekin erittäin raakaa aihetta, se on erittäin kaunis. Axl laulaa lopussa jokaisen tarvitsevan rakkautta lähtökohdista riippumatta. Okei, joo, aika siirappista, mutta uppoaa helposti 17-vuotiaaseen teiniin. Kappale on kaiken kaikkiaan niin paljon erilaisempi kuin levyn muut kappaleet, joten pidän varmaan sen takia laulusta niin paljon.<br />
<br />
Suosittelen levyä kaikille musiikista pitäville. Suosittelen levyä myös sellaisille, jotka eivät aikaisemmin ole kuunnelleet minkään asteista rockia (mitä kyllä uskallan epäillä). Kyseessä on mielestäni sellainen albumi, jonka jokaisen kuuluisi kuunnella vähintäänkin kerran elämänsä aikana.<br />
<br />
<u>Biisilista:</u><br />
1. Welcome To The Jungle<br />
2. It's So Easy<br />
3. Nightrain<br />
4. Out Ta Get Me<br />
5. Mr. Brownstone<br />
6. Paradise City<br />
7. My Michelle<br />
8. Think About You<br />
9. Sweet Child O' Mine<br />
10. You're Crazy<br />
11. Anything Goes<br />
12. Rocket Queen<br />
Lähteet: Guns 'N' Roses - Appetite for Destruction - levy@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-36580130765436537032017-05-16T09:21:00.000+03:002017-05-16T09:33:48.040+03:00Erin Hunter - Kolmikon mahti (6 osaa)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-YOYdGNzqEDHQRDU2A4vQdcsGru4eTSx-04J0tT2z1Nu_6osil2r-Z7iRwlYHOd4ujSbQE_fDK17bE0pdQHg449uhMeaeKtXPRdXczbmw0vNx7fXcP7-L0I8sAC56I8qyXSq0ew7-Po/s1600/P1120903+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD-YOYdGNzqEDHQRDU2A4vQdcsGru4eTSx-04J0tT2z1Nu_6osil2r-Z7iRwlYHOd4ujSbQE_fDK17bE0pdQHg449uhMeaeKtXPRdXczbmw0vNx7fXcP7-L0I8sAC56I8qyXSq0ew7-Po/s320/P1120903+%25282%2529.JPG" width="228" /></a></div>
<div align="center" class="separator" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm; text-align: center;">
<!--[if mso & !supportInlineShapes & supportFields]><span
style='mso-element:field-begin;mso-field-lock:yes'></span><span
style='mso-spacerun:yes'> </span>SHAPE <span
style='mso-spacerun:yes'> </span>\* MERGEFORMAT <span style='mso-element:field-separator'></span><![endif]--><!--[if gte vml 1]><v:rect
id="Suorakulmio_x0020_1" o:spid="_x0000_s1026" alt="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwi2WjM_pxg9FurIFbBfKBbe50d-Nifketymmml79JZGWqE-KFyQ8c1XWolEGbrFK7TOiweA2WO1SFptqHpHxewWVnnrqHANBJy0AJRqlFcTHroFPslGAVvLeGQnW5LdJ5YHI5qA_20k/s320/P1120903+%25282%2529.JPG"
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwi2WjM_pxg9FurIFbBfKBbe50d-Nifketymmml79JZGWqE-KFyQ8c1XWolEGbrFK7TOiweA2WO1SFptqHpHxewWVnnrqHANBJy0AJRqlFcTHroFPslGAVvLeGQnW5LdJ5YHI5qA_20k/s1600/P1120903+%25282%2529.JPG"
style='width:171pt;height:240pt;visibility:visible;mso-wrap-style:square;
mso-left-percent:-10001;mso-top-percent:-10001;mso-position-horizontal:absolute;
mso-position-horizontal-relative:char;mso-position-vertical:absolute;
mso-position-vertical-relative:line;mso-left-percent:-10001;mso-top-percent:-10001;
v-text-anchor:top' o:gfxdata="UEsDBBQABgAIAAAAIQC75UiUBQEAAB4CAAATAAAAW0NvbnRlbnRfVHlwZXNdLnhtbKSRvU7DMBSF
dyTewfKKEqcMCKEmHfgZgaE8wMW+SSwc27JvS/v23KTJgkoXFsu+P+c7Ol5vDoMTe0zZBl/LVVlJ
gV4HY31Xy4/tS3EvRSbwBlzwWMsjZrlprq/W22PELHjb51r2RPFBqax7HCCXIaLnThvSAMTP1KkI
+gs6VLdVdad08ISeCho1ZLN+whZ2jsTzgcsnJwldluLxNDiyagkxOquB2Knae/OLUsyEkjenmdzb
mG/YhlRnCWPnb8C898bRJGtQvEOiVxjYhtLOxs8AySiT4JuDystlVV4WPeM6tK3VaILeDZxIOSsu
ti/jidNGNZ3/J08yC1dNv9v8AAAA//8DAFBLAwQUAAYACAAAACEArTA/8cEAAAAyAQAACwAAAF9y
ZWxzLy5yZWxzhI/NCsIwEITvgu8Q9m7TehCRpr2I4FX0AdZk2wbbJGTj39ubi6AgeJtl2G9m6vYx
jeJGka13CqqiBEFOe2Ndr+B03C3WIDihMzh6RwqexNA281l9oBFTfuLBBhaZ4ljBkFLYSMl6oAm5
8IFcdjofJ0z5jL0MqC/Yk1yW5UrGTwY0X0yxNwri3lQgjs+Qk/+zfddZTVuvrxO59CNCmoj3vCwj
MfaUFOjRhrPHaN4Wv0VV5OYgm1p+LW1eAAAA//8DAFBLAwQUAAYACAAAACEA/M6uxYkDAAB/BwAA
HwAAAGNsaXBib2FyZC9kcmF3aW5ncy9kcmF3aW5nMS54bWykVcmO2zgQvQ+QfxAI5ChraXmREXXQ
3hoOnB53nCBIbjRFSxxTpELSW4L59ylScuzuDGaAtA8yl+Ljq6pXxTdvjxX39lRpJkWGok6IPCqI
zJkoMvTp48wfIE8bLHLMpaAZOlGN3t6++uMNHhYK1yUjHiAIPcQZKo2ph0GgSUkrrDuypgL2NlJV
2MBUFUGu8AGQKx7EYdgLKswEur1ATbDB3k6x34DikmxpPsZijzVAcjK8Xmk5cvJyZDwU+3tVr+ql
sszJw36pPJZnCCIncAUhQkG70ZrBNHh2qrgAHDeqsvZys/GODuVkvw6DHo1HYDGO+lE/hAsI7N2E
ySCESXNL+ee/nCPl9H9OAqHmYhhckdG1pSL2v3oXnb1b7aTC2x2vmPRgMaeaqCaqGnIfddZ1Z81l
oWtpOkRWgf/Xd73a7pXf8x+Dz4/FJv78Zddn8+Cu/Y3EIajCj58eV7n+9nX7zg8XD2K5X5OTeV8/
zA+TetErxgsyCvRNHAbLKIrDNLx5HY9ex914ENtv2nm3vHdKKjkT2zFnZNvmvCX337qE4DNCJ5Ls
KipMI05FOTZQFbpktUaeGtokq3ke2chD2Fzm20yf46XrBehQe0KOSywKeqdrSgzUFUTvvKSUPJQU
59ou/4RqEJxOLmCgrPXhvcxBVHhnpHPwJXr5mXU8rJU291RWnh2AX0DTweP9QpuG1dnESULOGOdO
clw8WQDMZgXECkftnpWtq+IfaZhOB9NB4idxb+on4WTi383Gid+bRf3u5GYyHk+iv+29UTIsWZ5T
Ya85d5Qo+aVcK0aU1HLTaKtJ27mrQNqi8NJTtOQst3CWklbFesyVt8c8QzP3a2N/ZRY8peGyDL48
cymKk3AUp/6sN+j7ySzp+mk/HPhhlI7SXpikyWT21KUFE/TlLnmHDKXduOuydEX6mW/QGdrmAIl5
YlYxQ5XHWZUh2z/OHcRKcSpyl1qDGW/GV6Gw9C+hANRzou0FbRc0x5XrHOY4kvnJBmwN/yBfJUFc
0LjghYFBKdV35B3g3ciQ/rbDiiKPzwVUQholCZgZN0m6/Rgm6npnfb2DBQGoDBnkNcOxgRkc2dWK
FSXcFLkwCXkHZbNhraAbTpYd12ZlTpw6rx1zKvIlVvgDcOZQuRnaMH82bzUCFuDsxbmdpqv6A5RM
UyiN9y4cYPjs6XFH26fSvm/X89t/AAAA//8DAFBLAwQUAAYACAAAACEAuTvpRh8HAABJIAAAGgAA
AGNsaXBib2FyZC90aGVtZS90aGVtZTEueG1s7FlLbxs3EL4X6H9Y7L2xZL1iI3JgyXLcxC9ESooc
KYnaZcxdLkjKjm5FcuqlQIG06KEBeuuhKBqgARr00h9jwEGb/ogOuS9SouIHXCAobAHG7uw3w+HM
7Mzs8M7dZxH1jjEXhMVtv3qr4ns4HrExiYO2/2iw/dlt3xMSxWNEWYzb/gwL/+7Gp5/cQesjSpIh
Q3w8CHGEPRAUi3XU9kMpk/WVFTECMhK3WIJjeDZhPEISbnmwMuboBBaI6MpqpdJciRCJ/Q2QKJWg
HoV/sRSKMKK8r8RgL0YRrH4wmZAR1tjxUVUhxEx0KfeOEW37IHPMTgb4mfQ9ioSEB22/ov/8lY07
K2g9Y6JyCa/Bt63/Mr6MYXy0qtfkwbBYtF5v1JubhXwNoHIR12v1mr1mIU8D0GgEO011MWU2Omud
rUaGNUDppUP2VmurVrXwhvzags6bDfWz8BqUyq8v4Le3u2BFC69BKb6xgK/XW6vduoXXoBTfXMC3
Kptb9ZaF16CQkvhoAV1pNGvdfLcFZMLojhO+1qhvt1Yz4SUKoqGILrXEhMVyWaxF6Cnj2wBQQIok
iT05S/AEjSAmu4iSISfeLglCCLwExUwAubJa2a7U4L/61fWVtghax8jgVnqBJmKBpPTxxIiTRLb9
+yDVNyBnb9+ePn9z+vz30xcvTp//mq2tRVl8OygOTL73P33zz6svvb9/+/H9y2/TpefxwsS/++Wr
d3/8+SHxsOPSFGffvX735vXZ91//9fNLh/RNjoYmfEAiLLx9fOI9ZBFs0KE/HvLLcQxCREyOzTgQ
KEZqFYf8ngwt9P4MUeTAdbBtx8ccUo0LeG/61FK4H/KpJA6JD8LIAu4xRjuMO63wQK1lmHkwjQP3
4nxq4h4idOxau4tiy8u9aQI5lrhEdkNsqXlIUSxRgGMsPfWMHWHs2N0TQiy77pERZ4JNpPeEeB1E
nCYZkKEVTSXTDonALzOXguBvyzZ7j70Oo65db+FjGwnvBqIO5QeYWma8h6YSRS6RAxRR0+C7SIYu
JfszPjJxPSHB0wGmzOuNsRAungMO+zWc/gDSjNvte3QW2UguyZFL5i5izERusaNuiKLEhe2TODSx
n4sjCFHkHTLpgu8x+w1R9+AHFC9192OCLXefnw0eQYY1VSoDRD2Zcocv72FmxW9/RicIu1LNJo+s
FLvJiTM6OtPACu1djCk6QWOMvUefOzTosMSyean0/RCyyg52BdZ9ZMequo+xwJ5ubhbz5C4RVsj2
ccCW6LM3m0s8MxRHiC+TvA9eN23eg1IXuQLggI6OTOA+gX4P4sVplAMBMozgXir1MERWAVP3wh2v
M2757yLvGLyXTy01LvBeAg++NA8kdpPng7YZIGotUAbMAEGX4Uq3wGK5v2RRxVWzTZ18E/ulLd0A
3ZHV9EQkPrcDmut9Gv9d7wMdxtkPrxwv2/X0O27BVrK6ZKezLJnszPU3y3DzXU2X8TH5+JuaLTSN
DzHUkcWMddPT3PQ0/v++p1n2Pt90Msv6jZtOxocO46aTyYYr19PJlM0L9DVq4JEOevTYJ1o69ZkQ
SvtyRvGu0IMfAd8z420gKj493cTFFDAJ4VKVOVjAwgUcaR6PM/kFkWE/RAlMh6q+EhKITHQgvIQJ
GBppslO2wtNptMfG6bCzWlWDzbSyCiRLeqVR0GFQJVN0s1UO8ArxWttAD1pzBRTvZZQwFrOVqDmU
aOVEZSQ91gWjOZTQO7sWLdYcWtxW4nNXLWgBqhVegQ9uDz7T236jDizABPM4aM7Hyk+pq3Pvamde
p6eXGdOKAGiw8wgoPb2mdF26PbW7NNQu4GlLCSPcbCW0ZXSDJ0L4DM6iU1EvosZlfb1WutRST5lC
rwehVarRuv0hLa7qa+Cbzw00NjMFjb2Ttt+sNSBkRihp+xMYGsNllEDsCPXNhWgAxy0jydMX/iqZ
JeFCbiERpgbXSSfNBhGRmHuURG1fbb9wA411DtG6VVchIXy0yq1BWvnYlAOn207GkwkeSdPtBkVZ
Or2FDJ/mCudTzX51sOJkU3B3PxyfeEM65Q8RhFijVVUGHBMBZwfV1JpjAodhRSIr42+uMGVp1zyN
0jGU0hFNQpRVFDOZp3Cdygt19F1hA+Mu2zMY1DBJVgiHgSqwplGtalpUjVSHpVX3fCZlOSNpljXT
yiqqarqzmLVCXgbmbHm1Im9olZsYcppZ4dPUPZ9y1/JcN9cnFFUCDF7Yz1F1L1AQDNXKxSzVlMaL
aVjl7Ixq1458g+eodpEiYWT9Zi52zm5FjXAuB8QrVX7gm49aIE3yvlJb2nWwvYcSbxhU2z4cLsNw
8BlcwfG0D7RVRVtVNLiCM2coF+lBcdvPLnIKPE8pBaaWU2o5pp5T6jmlkVMaOaWZU5q+p09U4RRf
Hab6Xn5gCjUsO2DNegv79H/jXwAAAP//AwBQSwMEFAAGAAgAAAAhABDzko9GAQAANwIAACoAAABj
bGlwYm9hcmQvZHJhd2luZ3MvX3JlbHMvZHJhd2luZzEueG1sLnJlbHOskV1PwjAUhu9N/A9LEy7X
djVOMAwiomYECAiG6F3pug+3tbUtX/56i2iUhMQbe3GStulznvO23d3Wlbfm2hRSRCCAGHhcMJkU
IovA0/zebwLPWCoSWknBI7DjBnQ752ftR15R6x6ZvFDGcxRhIpBbq64RMiznNTVQKi7cTSp1Ta3b
6gwpykqacUQwDpH+zQCdI6YXJxHQcUKAN98p1/lvtkzTgvG+ZKuaC3uiBbLOizsg1Rm3EYDwcHKo
AXSuAJ3WCP5TI3cD6aoQ5Y/KfjrjogvgUsFlJTOjpIVM1sh/fTezcq390J+ixTRLyeJ5dVXE6OZr
9cQG1Xj+NJ0l5u2lHPh4OBaT9ZLt7EiN401fDcPsdsh6yAQhxmgSBAS38EWD9BrkkjTJvrbgYPLw
rTOSiQv8bmu5FvQzEnT03Z0PAAAA//8DAFBLAQItABQABgAIAAAAIQC75UiUBQEAAB4CAAATAAAA
AAAAAAAAAAAAAAAAAABbQ29udGVudF9UeXBlc10ueG1sUEsBAi0AFAAGAAgAAAAhAK0wP/HBAAAA
MgEAAAsAAAAAAAAAAAAAAAAANgEAAF9yZWxzLy5yZWxzUEsBAi0AFAAGAAgAAAAhAPzOrsWJAwAA
fwcAAB8AAAAAAAAAAAAAAAAAIAIAAGNsaXBib2FyZC9kcmF3aW5ncy9kcmF3aW5nMS54bWxQSwEC
LQAUAAYACAAAACEAuTvpRh8HAABJIAAAGgAAAAAAAAAAAAAAAADmBQAAY2xpcGJvYXJkL3RoZW1l
L3RoZW1lMS54bWxQSwECLQAUAAYACAAAACEAEPOSj0YBAAA3AgAAKgAAAAAAAAAAAAAAAAA9DQAA
Y2xpcGJvYXJkL2RyYXdpbmdzL19yZWxzL2RyYXdpbmcxLnhtbC5yZWxzUEsFBgAAAAAFAAUAZwEA
AMsOAAAAAA==
" o:button="t" filled="f" stroked="f">
<v:fill o:detectmouseclick="t"/>
<o:lock v:ext="edit" aspectratio="t"/>
<w:wrap type="none"/>
<w:anchorlock/>
</v:rect><![endif]--><!--[if !vml]--><!--[endif]--><!--[if gte vml 1]><v:shapetype
id="_x0000_t75" coordsize="21600,21600" o:spt="75" o:preferrelative="t"
path="m@4@5l@4@11@9@11@9@5xe" filled="f" stroked="f">
<v:stroke joinstyle="miter"/>
<v:formulas>
<v:f eqn="if lineDrawn pixelLineWidth 0"/>
<v:f eqn="sum @0 1 0"/>
<v:f eqn="sum 0 0 @1"/>
<v:f eqn="prod @2 1 2"/>
<v:f eqn="prod @3 21600 pixelWidth"/>
<v:f eqn="prod @3 21600 pixelHeight"/>
<v:f eqn="sum @0 0 1"/>
<v:f eqn="prod @6 1 2"/>
<v:f eqn="prod @7 21600 pixelWidth"/>
<v:f eqn="sum @8 21600 0"/>
<v:f eqn="prod @7 21600 pixelHeight"/>
<v:f eqn="sum @10 21600 0"/>
</v:formulas>
<v:path o:extrusionok="f" gradientshapeok="t" o:connecttype="rect"/>
<o:lock v:ext="edit" aspectratio="t"/>
</v:shapetype><![endif]--><!--[if mso & !supportInlineShapes & supportFields]><v:shape
id="_x0000_i1025" type="#_x0000_t75" style='width:171pt;height:240pt'>
<v:imagedata croptop="-65520f" cropbottom="65520f"/>
</v:shape><span style='mso-element:field-end'></span><![endif]--><span style="font-size: 13.5pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div align="center" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm; text-align: center;">
<i>Kolmikon mahdin<span class="apple-converted-space"> </span></i>viimeinen osa<span class="apple-converted-space"> </span><i>Auringonnousu</i><span style="font-size: 24pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div align="center" style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 14pt;">Olen taas jatkanut yhtä
lempikirjasarjoistani, ja nyt sen kolmannen saagan viimeinen osa on luettu. </span><span style="font-size: 13.5pt;">Kirjoitin saagan ensimmäisistä osista enemmän. Saaga ei nyt ollut
mikään äärimmäisen hurja, mutta jaksan edelleen olla uskollinen</span><span class="apple-converted-space" style="font-size: 13.5pt;"> </span><i style="font-size: 13.5pt;">Soturikissoille</i><span style="font-size: 13.5pt;">.</span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 13.5pt;">Joka tapauksessa sarja jatkuu kolmannen osan jälkeen neljännen,
viidennen ja kuudennen kirjan voimin.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><span style="font-size: 14pt;">Pimennys<span class="apple-converted-space"> </span></span></i><span style="font-size: 14pt;">jatkaa soturikissojen tarinaa
kolmannen osan jälkeen. Kolme kissasankariamme ovat nyt kaikki tietoisia heihin
kohdistetusta ennustuksesta. Kissat alkavatkin janoamaan valtaa: Leijontassu
haluaisi olla voittamaton soturi, Paatsamatassu haaveilee klaanipäälikkyydestä,
ja Närhitassu pyrkii rinnastamaan nykyisyyden ja menneisyyden. Pakkaa tulee
sekoittamaan tämän lisäksi vieras kissa, joka tuntuisi tietävän enemmän asioita
kuin itse Tähtiklaani. Vieraan kissan lisäksi Myrskyklaanissa tapahtuu muitakin
muutoksia, jotka järisyttävät klaanien välistä rauhaa.</span><span style="font-size: 26pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><span style="font-size: 14pt;">Pitkät varjot<span class="apple-converted-space"> </span></span></i><span style="font-size: 14pt;">on jatkoa<span class="apple-converted-space"> </span><i>Pimennykselle</i>. Nyt voikin
arvata metsän olevan täysin sekaisin. Monet kissat alkavat epäröidä
Tähtiklaanin valtaa ja viisautta. Varjoklaani vaikuttaisi jopa hylkäävän
soturilain harmonian, minkä kolme kissaamme yrittää estää.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><span style="font-size: 14pt;">Auringonnousu<span class="apple-converted-space"> </span></span></i><span style="font-size: 14pt;">on saagan viimeinen osa.
Viimeisessä osassa koko saagan tapahtumat niputetaan yhteen, ja saaga päättyy
todella radikaaliin juonenkäänteeseen.</span><span style="font-size: 26pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 14pt;"><br />
Saagan hahmot aloittavat nollapisteessä mutta kehittyvät saagan aikana todella
paljon. Hahmot eivät kuitenkaan kehity tasaisesti, vaan heidän kehitys
heittelehtii. Heti alussa esimerkiksi Närhitassu on jatkuvasti kapinamielinen.
Välillä hän on kypsempi, välillä hän ryhtyy taas kiukuttelemaan. Saagassa ei myöskään
ole selvää punaista lankaa, jonka mukaan saaga kulkisi. Saagasta löytyy
paljonkin turhaa. Toisaalta saagaan on vain yksinkertaisesti haluttu
lisätäytettä, mutta lisätäyte olisi voitu rakentaa hieman paremmin.</span><span style="font-size: 26pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 14pt;"><br />
<i>Kolmikon mahti<span class="apple-converted-space"> </span></i>oli loppuen
lopuksi yllättävän raskas. Saagassa käsitellään yllättävän syvällisiä aiheita,
vaikka kyseessä on lasten fantasiasarja. Sarjassa käsitellään monesta
erilaisesta näkökulmasta perhe-elämää ja uskonkysymyksiä. Myös <i>Soturikissoille<span class="apple-converted-space"> </span></i>tyypillistä petostakin saagassa
esiintyi todella paljon. Saagassa oli todella positiivista se, että se ei
lopeta sarjaa, vaan koko saaga on pelkkää alkusoittoa seuraaville kuudelle
uudelle kirjalle, joissa kissasankareiden seikkailut jatkuvat. Vielä
positiivisempaa on se, että<span class="apple-converted-space"> </span><i>Soturikissojen</i> neljännen
saagan ensimmäinen osa on ilmestynyt suomeksi jo aikoja sitten! Hihii, ihanaa!</span><span style="font-size: 26pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<i><span style="font-size: 13.5pt;">Soturikissat - Kolmikon mahti<span class="apple-converted-space"> </span></span></i><span style="font-size: 13.5pt;">on melko onnistunut saaga, joka on hyvää
alkusoittoa sarjan seuraavalle etapille. Suosittelen faneille!<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 13.5pt;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: .0001pt; margin: 0cm;">
<span style="font-size: 13.5pt;">Olen kirjoittanut myös muistakin saagan <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2015/12/valikatsaus-erin-hunter-kolmikon-mahti.html" target="_blank">osista.</a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-83523226042570960352017-04-23T22:17:00.000+03:002017-04-23T22:17:27.260+03:00Annukka Salama - Käärmeenlumooja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHX8Fv54TR_hpTjBtUWFUZgMUKZwI-759QSX-9g6Y_qoXBS3IqJM8iWTodnaFxMYf7-Amas97Tu7ITua8TCVT9V9BwlwSggVuzh-7EmoFuHqyJrxyz7ZKskP-s3BJh8QD7d_rw7tu5fXc/s1600/Hiano+kuva+oravasta.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHX8Fv54TR_hpTjBtUWFUZgMUKZwI-759QSX-9g6Y_qoXBS3IqJM8iWTodnaFxMYf7-Amas97Tu7ITua8TCVT9V9BwlwSggVuzh-7EmoFuHqyJrxyz7ZKskP-s3BJh8QD7d_rw7tu5fXc/s320/Hiano+kuva+oravasta.JPG" width="180" /></a></div>
<br />
Heips! Sain <i>Käärmeenlumoojan</i> eräältä tutultani lainaan, ja päätin lukea sen.<br />
<br />
<i>Käärmeenlumooja </i>aloittaa kotimaisen nuorten fantasiasarjan. Kirja alkaa hetkestä, kun Unna skeittaa ensimmäistä kertaa elämässään. Heti ensimmäisen tempun jälkeen ihmisten päät kääntyvät. Unna on luonnonlahjakkuus!<br />
Kuka tahansa pystyisi tekemään yhtä hienoja temppuja kuin Unna, jos omaa samanlaisen ketteryyden kuin oravalla. Unna juuri omaakin oravan ketteryyden ja kokee olevansa maailman ainut outolintu. Unnan maailma kuitenkin kääntyy ylösalaisin, kun hän tapaa mystisen Rufuksen. Rufus omaa myös eläimen voimia, eivätkä Unna ja Rufus ole maailmassa ainuita! Maailma on pullollaan näitä faunoideja.<br />
Salaperäiseen maailmaan kuuluu myös viholliset, eikä Unnan maailma koskaan tule olemaan entisensä.<br />
<br />
Kirjan henkilöt olivat mielestäni aika tönkköjä. Kirjailija on selvästi yrittänyt luoda erikoisista faunoideista normaaleja ja epävarmoja teinejä. Unnassa näkyy tämä todella hyvin. Hän on lahjakas nuori neiti mutta äärimmäisen epävarma ja hieman jopa ujo. Hahmo on vieraassa tilanteessa epävarma ja jopa kömpelö. Kuitenkin normaalinkin ihmisen tavoin hänkin rentoutuu, kun vaan saa tustua tilanteeseen.<br />
Rufus on oikeastaan samanlainen hahmo kuin Unna. Hänestä saa kuitenkin hieman räväkämmän olon. Näistä kahdesta pidin enemmän varmaankin Rufuksesta. Unnan lapsellisia ajatuksia oli tavattoman uuvuttavaa ja rasittavaa lukea.<br />
Unnan ja Rufuksen dialogeja oli todella rasittavaa lukea. Dialogit muistuttavat kovasti 12-vuotiaiden epätoivoista seurustelua, enkä itse erityisemmin nauti kutosluokkalaisten (melkein jopa söpöstä) hellyydenkaipuisen viestittelyn lukemisesta.<br />
Päähenkilöitä enemmän pidin Rufuksen yhdestä hänen monesta kämppiksestä, Joonesta. Sivuhenkilö on rennompi kuin kirjan päähenkilöt ja mielestäni tasoittaa sopivasti kirjan siirappisuutta.<br />
<br />
Kirja ei juonellisestikaan ole kauhean erikoinen teos. Kirjailija on laittanut liikaa tavaraa liian lyhyelle aikavälille. Alussa kirjassa on hyvä rytmi, mutta pian siitä tulee sekava. Kirjailijalla on ollut hyvä visio mutta ei ole onnistunut siinä, vaan kirjailija on oksentanut paperille kaiken, mitä hän on halunnut kirjoittaa.<br />
<br />
Kirjan teema on kuitenkin todella hieno. Koin kirjan teeman käsittelevän moneen kertaan kirjassa toistuvaa nuorten epävarmuutta omasta itsestä ja tulevaisuudesta. Kirja sopiikin hienosti varhaisteineille, ja itsekin olisin saattanut pitää kirjasta 11-vuotiaana. Pitää myös muistaa <i>Käärmeenlumoojan </i>olevan Salaman ensimmäinen romaani, joten siihen nähden kirja nyt ei ole niin huono. Toisaalta olen lukenut lukemattomia esikoisteoksia, jotka ovat osoittautuneet mestariteoksiksi, mutta nuorten kirjallisuus harvemmin lyö itseään läpi.<br />
<br />
Kirja menee kohtuullisena välipalalukemisena ja varhaisteineille suhteellisen hyvänä kirjana.<br />
2/5@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-4381494433192526692017-02-21T22:37:00.001+02:002017-02-21T22:37:43.591+02:00Syntymäpäivä 2.0Heeij! Tänään blogini on ollut pystyssä virallisesti kaksi vuotta! Vuhuuu, aplodit sille! Olen jollakin ihme keinolla saanut pidettyä tämänkin vuoden blogini hengissä, mikä on moneen otteeseen osoittautunut erittäin vaikeaksi. Bloggaan pääasiallisesti kirjoista, mutta kun olen niin tavattoman hidas lukija, postausten määräkin on blogissani häiritsevän pieni.<br />
<br />
Olenkin pohtinut, miten saisin postauksia lisää. Motivaatiota minulta kyllä löytyisi, mutta materiaalia tuntuu tulevan hiukan hitaaseen tahtiin. Lopulta olen päätynyt siihen lopputulokseen, että miksen bloggaisi myös monista muista asioista, joista olen kiinnostunut. Näitä ovat muun muassa musiikki ja lukemattomat videopelit. Kirjat ja kirjallisuus itsessään kuuluvat niihin asioihin, joita rakastan. Miksen niiden rinnalla esittelisi myös muita asioita, joista pidän? Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olette päätöksestäni.<br />
<br />
Tulevaisuuden suunnitelmien lomassa haluan myös kiittää pientä lukijaryhmääni. Olen tosissani kiitollinen siitä, että joku jaksaa lukea lyhyitä ajatuksiani toisten taidonnäytteistä. Arvostan! Kiitos siitä! Toivottavasti jaksatte lukea vielä lisää ajatuksiani toisten taidonnäytteistä!@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-16776960595832150562017-02-19T09:47:00.000+02:002017-02-19T09:47:08.095+02:00Khaled Hosseini - Leijapoika<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNc_465PNRGkIKDmYbPylOSi0Y18derZvnZw4majMe_eTrbTZicgoNQdjzKHc15kcSZkcZZ8G-rn5qoP0kg7EMGj5SIipGfvfXoFj2gf2Rsc5Xp3zsNcu5YomxDOiLxwHj_dNltnoYvog/s1600/DSC_0400+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNc_465PNRGkIKDmYbPylOSi0Y18derZvnZw4majMe_eTrbTZicgoNQdjzKHc15kcSZkcZZ8G-rn5qoP0kg7EMGj5SIipGfvfXoFj2gf2Rsc5Xp3zsNcu5YomxDOiLxwHj_dNltnoYvog/s320/DSC_0400+%25282%2529.JPG" width="227" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hei pitkästä aikaa! Toivottavasti teillä on lähtenyt vuosi
2017 hyvin käyntiin. Minulla on lähtenyt ehkä liiankin hyvin enkä ole malttanut
istua paikoilleni ja kirjoittaa edes yhtä postausta. Kirjoja on kyllä tullut
luettua. Yksi näistä on Khaled Hosseinin <i>Leijapoika</i> (<i>The Kite Runner</i>).<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Leijapoika sijoittuu Afganistanin Kabuliin ja kertoo
kahdesta afganistanilaisesta pojasta, Amirista ja Hassanista, ja heidän
ystävyydestään. Amir on ylempään luokkaan syntynyt poika ja hänen ystävänsä
Hassan on alempaan kastiin syntynyt hazara-palvelija.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan alussa pojat viettävät melko huoletonta elämää ja
kirjailija esittelee taitavasti kauniin nollatilanteen, jossa ei vielä ole
tapahtunut mitään järkyttävää. Poikien onnen rikkoo kuitenkin eräs uuden vuoden
aatto. Pojat ovat afganistanilaisen tavan mukaan lennättämässä leijoja muiden
Kabulin lasten kanssa. Amirille käy niinkin hyvä tuuri, että hän voittaa perinteisen
leijanlennätysturnauksen. Perinteen mukaan voittaja saa enemmän arvostusta, jos
hän vielä pystyy nappaamaan viimeisenä pudonneen leijan. Hazara-palvelija
Hassan on tietenkin Amirille niinkin uskollinen, että päättää hakea leijan
tälle. Leijanmetsästysreissulla Hassan joutuu kuitenkin hyväksikäytön uhriksi,
ja Amir näkee rikoksen tekemättä asialle mitään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tapahtuneen jälkeen Amir ryhtyy kohtelemaan Hassania kuin
ilmaa. Hän häpeää pelkuruuttaan ja tekee kaikkensa, jotta ei joutuisi olemaan
Hassanin kanssa minkäänlaisessa kanssakäymisessä. Amir meneekin niin
pitkälle, että lopulta ajaa Hassanin käytännössä kotoaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Tästä kuluu muutamia vuosia. Kabuliin on syttynyt sota ja jo
aikuinen Amir pakenee isänsä kanssa Kabulista Amerikkaan. Amerikassa Amir elää
länsimaalaisittain suhteellisen hyvää elämää. Vuosien takainen vääryys ei
kuitenkaan ole hävinnyt Amirin mielestä, ja kun hänelle tarjotaan tilaisuutta
korjata virheensä, hän tarttuu tilaisuuteen. Hän tarttuu tilaisuuteen, vaikka
joutuukin palaamaan vaaralliseen Kabuliin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Leijapoika oli mielestäni hienosti rakennettu kirja.
Kirjassa esitellään islamilaista kulttuuria kauniisti ääripäästä ääripäähän.
Kirjassa kerrotaan islamin monista kauniista piirteistä, joista ei paljoa
esimerkiksi Suomessa puhuta. Tämän rinnalla esitellään myös
ääri-islamilaisuutta, josta viimevuosina taas on puhuttu lakkaamatta.
Mielestäni yhdistelmä on onnistunut ja saa kirjasta mielenkiintoisen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirjan päähenkilöt oli myös aseteltu samalla tavalla. Amir
on pelkurimainen ja itsekäs kuin taas Hassan on Amirin täysi vastakohta. Hassan
antaisi vaikka henkensä Amirin puolesta, jos Amir sellaista pyytäisi. Koin
Amirin ja Hassanin ikään kuin muodostavan yhdessä yhden täydellisen
kokonaisuuden: ilman Hassania Amir ei häpeisi pelkuruuttaan, ja Hassan olisi
liian sinisilmäinen ilman Amiria.<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kirja on onnistunut teos. Suosittelen! 4/5</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-68573040266282657782016-12-30T14:34:00.000+02:002016-12-30T14:34:07.198+02:00Elina Pitkäkangas - Kuura<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT7na4aBudZiQvGVLjc6HmCZxP6kj7XSF80gDShbtB00EZ7eNyICqAl0wgfmI-uTtmNvKsTf9omA4NSiBPCN4YxBFkVqAHwP1q4HFtqCUcDc-4aiJHQATOcGbtrDz8jOFvQFIfV21_zg/s1600/P1120900+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT7na4aBudZiQvGVLjc6HmCZxP6kj7XSF80gDShbtB00EZ7eNyICqAl0wgfmI-uTtmNvKsTf9omA4NSiBPCN4YxBFkVqAHwP1q4HFtqCUcDc-4aiJHQATOcGbtrDz8jOFvQFIfV21_zg/s320/P1120900+%25282%2529.JPG" width="225" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olin syksyllä kotikaupunkini kirjaston kirjojen yössä. Siellä joku runoilija mainitsi <i>Kuuran </i>ja kehui sitä, joten päätin itsekin tarttua kirjaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjan päähenkilöt Inka ja Aaron asuvat ylisuojellussa Kuurankeron pikkukaupungissa Turun lähellä. Kuurankedossa ihmissusista puhuminen on normaalia, ja näiden hirviöiden metsästäjiä arvotetaan suuresti. Kuuranketo on myös turvautunut ihmissusilta muurilla ja raskaalla portilla, joka teljetään visusti täysikuun aikaan. Ylisuojellussa ympäristössä turhautuminen ei ole epänormaalia. Näin ollen täysin normaali Inkan pikkuveli Tuukka päättää ryhtyä uhkarohkeaksi ja yrittää kiivetä Kuurankedon muurin yli täysikuun aikaan. Eihän siellä muurin toisella puolella ole mitään hirviöitä! Tästä Tuukka ei kuitenkaan saa otettua selvää. Hänen pakenemisyrityksensä nimittäin epäonnistuu hänen pudotessaan muurilta joutuen samalla koomaan. Tuukka kiidätetään sairaalaan, mutta mitään ei tunnu olevan tehtävissä. Tuukan isosisko Inka ei luovu toivosta pelastaa veljensä. Tämä päättää yrittää löytää keinon parantaa veljensä. Etsiessään keinoa parantaa veljensä Inka vetää myös ystävänsä Aaronin mukaan. Ystävyksillä ei ole aavistustakaan millaiseen vaaraan lopulta joutuvatkaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjan päähenkilöistä pidin enemmän Aaronista. Aaron kuuluu koulun "ylempään kastiin". Hän on ylimielinen sekä urheilullinen naistenmies, joka kuitenkin tiedostaa huonot puolensa ja haluaisi kovasti muuttua. Ryhmäpaineeltaan hän ei kuitenkaan pysty siihen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Inka taas oli mielestäni sata kertaa rasittavampi hahmo kuin Aaron. Seikkailunhaluinen Inka kuuluu Aaronin tavoin koulun suositumpien pentujen kerhoon. Inka on myös ylimielinen sekä hieman itsekäs hahmo, joka (oih, kappas vain) ei tunnu parantavan tapojaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuura on ymmärtääkseni jakanut hieman mielipiteitä. On lukijoita, jotka ovat pitäneet kirjasta kovasti, ja lukijoita, jotka eivät ole pystyneet sanomaan kirjasta minkäänlaista mielipidettä. Itse kuuluun siihen ryhmään, joka ei osaa sanoa kirjasta mielipidettä. Kuura kuulostaa idealtaan ihan hyvältä kirjalta. Itse pidin kirjaa lukiessa paljon taukoja. Se ei ollut, ainakaan alussa, mitään järin mielenkiintoista luettavaa. Kirjan loppuratkaisu oli myös helppo arvata ensimmäisten viidenkymmenen sivun jälkeen. Kirja aloittaa kuitenkin trilogian mielenkiinoisesti. Kirjan lopussa on vaikea ruveta arvailemaan, kuinka trilogia jatkuu. En kuitenkaan usko lukevani Kuuraa eteenpäin millään suurella innolla. Saatan ehkä tarttua trilogian muihin osiin joskus, kun ei löydy mitään muuta lukemista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suosittelen kirjasta kiinnostuneille! 3/5</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-528138815666128262016-12-05T23:19:00.001+02:002016-12-05T23:22:46.399+02:00Jack Thorne - Harry Potter ja kirottu lapsi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidfgQpXAEh4W0QOu2XeRq6JDjMOpdJCilVCwLXjuSJQqa9z8Yu_0iHOPxngkWnNpc0G2SBff4SHVEOzrt0qLFg0UWVlLcqC0d6UCB4J__V68TaZ3H4-cMCQvvPzAiAFziJulWGShosHJs/s1600/P1120895.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidfgQpXAEh4W0QOu2XeRq6JDjMOpdJCilVCwLXjuSJQqa9z8Yu_0iHOPxngkWnNpc0G2SBff4SHVEOzrt0qLFg0UWVlLcqC0d6UCB4J__V68TaZ3H4-cMCQvvPzAiAFziJulWGShosHJs/s320/P1120895.JPG" width="227" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Harry Potter</i> on sellainen sarja, josta on jäänyt vain hyviä muistoja. Joskus äärimmäisen nuorena päätin katsoa Pottereiden elokuvaversiot, eivätkä ne tuottaneet vau-elämystä ennen kuin päätin lukea Potterit kirjoina. Aluksi sarjan lukeminen tuntui vitsiltä, koska oletin kirjojenkin laadun olevan samanlainen kuin elokuvien. Onneksi sain todeta Harry Potterin olevan jotain mestariteoksen kaltaista. Ja nyt olen ollut onnesta soikeana uuden Potter-aallon rantautuessa myös tänne Suomeen!<br />
<br />
<i>Harry Potter ja kirottu lapsi </i>jatkaa velhomaailman tarinaa yhdeksäntoista vuoden jälkeen seitsemännen kirjan tapahtumista. Velhomaailman sankarista Harry Potterista on tullut keski-ikää lähestyvä kolmen lapsen isä. Pottereiden perheen nuorin poika, Albus, aloittaa kirjan alussa ensimmäisen vuoden Tylypahkassa. Albus saa jo junassa ystäväkseen Draco Malfoyn pojan, Scorpiuksen. Ensimmäinen vuosi ei vaikuttaisi hullummalta. Albus ei kuitenkaan ole kuten veljensä James tai isänsä. Tylypahka ei olekaan sellainen paikka kuten Albukselle on kerrottu. Eikä kotonakaan mene hyvin.<br />
Harry toivoisi poikansa käyttäytyvän haluamallaan tavalla. Ja tästähän luonnollisesti tulee ongelmia lasten ja vanhempien välillä, eikä maailmanpelastajakaan tee poikkeusta tässä.<br />
Tämän kaiken lisäksi velhomaailmaa kiusaa laittomat ajankääntäjät. Näistä saa myös kuulla Harryn entinen liittolainen, joka haluaa pelastaa menneisyydessä kuolleen Voldemortin uhrin. Tämä pyytää myös Harrylta apua, mutta sankarimme kieltäytyy. Tästä Albus saa idean yrittää tehdä jotain merkittävää ja päättää palata ajassa takaisin pelastaakseen Voldemortin uhrin Scorpiuksen kanssa.<br />
Albuksen ja Scorpiuksen pelastusretki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan.<br />
Eikä tilannetta paranna myöskään se, että Harryn arpea alkaa taas särkeä yhdeksäntoista vuoden jälkeen.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;"><i>"'The rumour is that he's Voldemort's son, Albus.'</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;">-A horrible, uncomfortable silence.-</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;"><i>'It's probably rubbish. I mean ... look, you've got a nose.'"</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;">s. 16</span></div>
<br />
Luin Kirotun lapsen varmaankin vuorokaudessa. Näytelmä oli mielestäni ihan kiva, mutta ei kuitenkaan yltänyt samalle tasolle kuin Rowlingin Potterit. Rowlingin kirjoittamien kirjojen tasolle on kuitenkin todella hankala yltää, joten olisi kohtuutonta vaatia Thornelta samanlaista tasoa. Tai minun ymmärtääkseni Kirotun lapsen on kirjoittanut yksin Thorne mutta Rowlingin ja kumppaneiden avustuksella.<br />
<br />
Kirja ei tuonut samanlaista elämystä kuin edeltäjänsä. Kirja syventyy enemmän perheongelmiin eikä korosta jo ennestään tuttua taikamaailmaa. Ehkä kirjojen täytyy olla syvällisempiä vanhojen lukijoiden aikuistuessa.<br />
Oli kuitenkin kiva lukea toisenlaista versiota Harrysta. En ole niinkään pitänyt hahmosta aikaisemmissa kirjoissa. Hahmo on jollakin tavalla niin täydellinen mutta samalla rikkinäinen, joten en ole jostakin syystä pystynyt samastumaan hahmoon. En tiedä ymmärrättekö mitä taroitan.<br />
Kahdeksannessa Potterissa Harrysta tuodaan esille toisenlainen puoli. En oikein päässyt tämänkään sisälle, mutta omasta elämästä voi löytää myös samanlaisia persoonia. En tiedä, onko kirjailijalla ollut joku syvällinen aate kirjoittaessaan kirjaa, mutta itse koin hahmon edustavan sitä, että kenestä vain voi tulla yhteiskunnan asettamien vaatimusten uhri ja näin jäätävä tiukkapipo.<br />
Albus taas on nuori kapinallinen, joka ei millään haluaisi jäädä muiden varjoon. Tälläistäkin löytyy paljon meidän jästimaailmasta.<br />
<br />
Vaikka kirja on mielestäni paljonkin erilaisempi kuin edeltäjänsä, on tämänkin kirjan maailma henkeäsalpaava ja mukaansatempaava. Suosittelen!@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-61130895750367575452016-10-16T12:55:00.003+03:002016-10-16T12:55:38.068+03:00Marja Björk - PoikaHeips! Koulussa piti taas jälleen valita äidinkielen lukupäiväkirjaa varten joku kirja. Tällä kertaa genrenä toimi nuorten kirjallisuus. Valitsin Marja Björkin kirjan <i>Poika</i>.<br />
<br />
<i>Poika </i>kertoo pojasta nimeltä Makke, joka on syntynyt tytöksi. Nuorempana Makke asuu Rovaniemellä. Makke perheineen kuitenkin joutuu muuttamaan sieltä pois tämän isä kuoltua. Äiti ei pyty elättämään Makkea ja tämän isoveljeä Aaronia Rovaniemellä, ja he muuttavat Tikkurilaan. Siitä alkaa Maken tarina poikana tytön kehossa.<br />
Maken elämä on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Jo nuorena pikkupoikana Makke joutuu koulussa ongelmiin poikamaisen käytöksensä takia. Eihän tyttöjen kuulu taistella kukkulan kuninkuudesta. Ja mikä siinä on niin hankalaa laittaa hame päälle? Kaikkihan tytöt pitävät hameita.<br />
Vanhempana Maken ongelmat vain kasvavat, kun perhe muuttaa pääkaupunkiseudulle äidin uuden miehen perässä.<br />
Helsingissä alkaa Maken elämän pitkä alamäki, kun koulusta lintsaaminen, alkoholi ja huumet astuvat hänen elämäänsä. Äitiähän nämä Maken uudet harrastukset eivät miellytä. Makella alkaa mennä kotonakin yhä huonommin ja huonommin. Ei näytä olevan paikkaa, jossa Makke pystyisi olemaan oma itsensä.<br />
<span style="color: red;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;">"Jotkut lintsasivat koulusta pikkujuttujen takia, esimerkiksi jos uusimmat farkut olivat vielä aamulla vähän märät tai leukaan oli tullu finni. Minä olin kokonaan väärä. Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin oli mennyt vitusti pieleen." s. 55</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Valitsin <i>Pojan</i>, koska se käsittelee mielestäni tärkeää asiaa. Kirja ei nyt juonneltaan ollut järin suuremmoinen, mutta pidin kovasti sen kirjoitusasusta. Björk on mielestäni kirjoittanut kirjan hienosti nuorille sopivalla tavalla. Kirjasta täytyy lukea monia asioita rivien välistä, mikä ei ole kuitenkaan toteutettu nuorille mahdottomana tehtävänä. Olen esimerkiksi havainnut aikuisten kirjallisuudessa paljon vastaavaa, mutta aikusten kirjoissa täytyy keskittyä paljon enemmän.</div>
<div style="text-align: left;">
Noh, niistä asioista, joita rivien välistä sitten täytyy lukea. Ensinnäkin tämä Maken itsetuhoisuus. En pitänyt kirjan päähahmosta tämän itsetuhoisuuden takia. Vastaaviin hahmoihin en ole juurikaan törmännyt, joten Maken ajatuksia oli mielestäni rasittavaa lukea. Mielestäni Björk on yrittänyt tuoda esille enemmän sitä, miten nuori syrjäytyy, jos tämä tallotaan maailman syvimpään koloon.</div>
<div style="text-align: left;">
En myöskään pitänyt Maken äidistä, joka välillä tuntuu kannustavan Makkea ja välillä suorastaan vihaavan tätä. En usko Björkin korostavan tälläistä epäsuvaitsemuutta, vaan sitä miltä tuntuu olla transsukupuolisen lapsen äiti. Vaikka olisi kuinka suvaitsevainen, ymmärtäväinen tai rakastavainen, on varmasti hankalaa yrittää kasvattaa jotain, mitä ei ymmärrä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<i>Poika </i>on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä nuorten romaani. Toivoisin myös monien aikuistenkin tarttuvan kirjaan, jotta kirjassa esiintyviltä ennakkoluuloilta vältyttäisiin. 200-sivuisen kirjan lukemiseen ei meinaa mene kauaa. Ei varsinkaan silloin, kun fonttikoko on kuusitoista.</div>
<div style="text-align: left;">
Suosittelen! 3/5</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-51350347176584954032016-10-01T10:48:00.000+03:002016-10-01T10:51:37.675+03:00Ai Yazawa - Nana (21--> osaa)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGYCxOXt3beSf3dfqklRyl7R1_-kG1aYKOLmDefVJ7obRjvABreftTF93tkHrM9WEmkx8wn91mjEYqV_G8pALYkMUk42sEPKW_nMmh9hxAhZ0GQ2fgOZg5Aw2QlQt1bktxsn8oBMl6JEA/s1600/P1120885.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGYCxOXt3beSf3dfqklRyl7R1_-kG1aYKOLmDefVJ7obRjvABreftTF93tkHrM9WEmkx8wn91mjEYqV_G8pALYkMUk42sEPKW_nMmh9hxAhZ0GQ2fgOZg5Aw2QlQt1bktxsn8oBMl6JEA/s320/P1120885.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Moro! Viimeisen vuoden aikana olen lukenut aivan hirvittävän määrän mangaa eikä perinteisille romaaneille ole jäänyt yhtä paljon aikaa kuin pitkille sarjakuvamaratooneille. Yksi näistä mangoista, joita olen lukenut on <i>Nana</i>. Ymmärtääkseni Yazawa lopetti kuitenkin Nanan piirtämisen vuonna 2009, joten se on vieläkin kesken. Nana on kuitenkin mielestäni yksi parhaimmista, kenties paras, lukemistani mangoista, joten mielestäni se ansaitsee jonkin asteisen esittelyn.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Manga kertoo kahdesta Nana-nimisestä tytöstä. Toinen näistä on vaaleahiuksinen ja rakkaudenkipeä Nana Komatsu (lempinimeltään Hachi). Mangan alussa Hachi on vielä hölmö lukiolainen ja itkee jokaisen menetetyn miehen perään. Lukion jälkeen hän seuraa ystäväänsä taidekouluun, jossa Hachi tapaa Shoujin ja rakastuu tähän. Hachin elämä tuntuu taas kuitenkin romahtavan niskaan, kun kuulee Shoujin muuttavan Tokioon ilman Hachia.</div>
<div style="text-align: left;">
Toinen mangan päähenkilöistä on punk-bändissä laulava Nana Oosaki, joka onkin jo hieman elämää nähnyt. Nana hylätään lapsena, ja tämä kasvaa isoäitinsä luona. Isoäiti kuitenkin kuolee pian sen jälkeen, kun Nana erotetaan koulusta prostituutiohuhujen takia. Nanan elämä tuntuisi romahtavan siihen. Nanan elämää kuitenkin koristaa hänen bändinsä ja poikaystävä, Ren. Nanan elämä ei sittenkään ole hassumpaa. Mutta eihän elämä ole ruusuilla tanssimista, ja Nanan elämä kääntyy ylöalaisin, kun kuulee Renin muuttavan Tokioon ryhtyäkseen erään Tokiolaisen bändin kitaristiksi.</div>
<div style="text-align: left;">
Menee aikaa kunnes molemmat Nanat päättävät muuttaa myös Tokioon saavuttaakseen unelmansa. Nana Oosaki toivoisi pystyvänsä saamaan leipänsä laulamalla. Nana Komatsu taas muuttaa Tokioon Shoujin perässä. Muutaman sattuman kautta tytöt tapaavat toisensa ja päätyvät asumaan kämppiksinä samaan asuntoon. Ja tästä alkaa tyttöjen tarina, jota ympäröivät musiikki, ystävyys ja rakkaus.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<i>Nana</i> on mielestäni onnistunut monella tasolla. Ensinnäkin <i>Nana</i> on jo idealtaankin todella omaperäinen ja hyvä. Yazawa on myös rakentanut juonen todella hienosti. Mielestäni mangassa on kiva yksityiskohta se, että Oosakin punk-bändin tarina on hieman samantapainen kuin Sex Pistolsin. Tarina ei kuitenkaan ole ennalta-arvattava, vaikka yhteyden huomaisikin. Pidin myös mangan hahmoista, jotka ovat keskenään samanlaisia mutta samalla myös täysin erilaisia.</div>
<div style="text-align: left;">
Entäs Yazawan piirustusjälki? Alussa monella mangakalla, joiden teoksia olen lukenut, on tyyli hieman hutera, ja se muuttuu ajan myötä todella paljon. Yazawan tyyli kuitenkin pysyy suht kot samanlaisesa. Tyyli on hieman raaka mutta samalla todella pehmeä. Yazawa tuo myös hienosti hahmojen tunteita esiin piirtämällä.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCtKpROmHfXbwEe0M2t2BOFpiws6ftVF8Oyuk8BSiLQSl-LntnYrBXqo9BTDxVTYwsBWb5tRT9BBbueFzK4La9xvgLuyd_EzRHcRnKfrFRIiC8_Zd206fMlnNwgZ9rvR3z6D3U60yYrCA/s1600/P1120887.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCtKpROmHfXbwEe0M2t2BOFpiws6ftVF8Oyuk8BSiLQSl-LntnYrBXqo9BTDxVTYwsBWb5tRT9BBbueFzK4La9xvgLuyd_EzRHcRnKfrFRIiC8_Zd206fMlnNwgZ9rvR3z6D3U60yYrCA/s320/P1120887.JPG" width="226" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQEvfgOZRFc5qwmwjcy1IJJprR6-bWhcgBQA_576gs1NoKwDecs5JEIeKlq1hC32-49cN9jUOIqtDTs-BpKwKAjZqScAk7eOW4-L5-y0syvtEyO3F6JWFAJ6m5A6s6wT673v8NncQDuMM/s1600/P1120886.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQEvfgOZRFc5qwmwjcy1IJJprR6-bWhcgBQA_576gs1NoKwDecs5JEIeKlq1hC32-49cN9jUOIqtDTs-BpKwKAjZqScAk7eOW4-L5-y0syvtEyO3F6JWFAJ6m5A6s6wT673v8NncQDuMM/s320/P1120886.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suosittelen kaikille, jotka pystyvät jättämään sarjan kesken!</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Tähän menneessä annan mangalle 5/5</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-27287485584249802822016-09-17T15:02:00.001+03:002016-09-17T15:02:20.209+03:00Erin Hunter - Väärätähden lupaus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEild9xgxomhmh2He_nAqQEcGz09CFg_REClD-YofbAWvS68M0Nv__oZVUle72sIvcqYNCd5RhlBTohQh-zFzXRveMduDiQkCAP457sKpA9dsZqRVQ9qc5k3TO2kOeYYpEbgdPHrUvPN68Y/s1600/P1120883.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEild9xgxomhmh2He_nAqQEcGz09CFg_REClD-YofbAWvS68M0Nv__oZVUle72sIvcqYNCd5RhlBTohQh-zFzXRveMduDiQkCAP457sKpA9dsZqRVQ9qc5k3TO2kOeYYpEbgdPHrUvPN68Y/s320/P1120883.JPG" width="272" /></a></div>
<br />
Moro! <i>Suoturikissat </i>ei ole muuttunut yhtään paremmaksi sarjaksi sitten viime postauksen, jossa olen kertonut kissojen seikkailuista. Olen silti pysynyt parantumattomana Soturikissojen fanina. Tällä kertaa luin Jokiklaanin entisen päällikön, Väärätähden, tarinan.<br />
<br />
Jokiklaaniin syntyy myrsyn keskelle kaksi pentua, Tammipentu ja Myrskyentu. Molemmat pennut ovat syntymästään asti uteliaita kiusankappaleita. Usein toistellaan uteliaisuuden olevan pahasta ja aiheuttavan katastrofeja. Myrsypennun kohdalla tämä osoittautuu todeksi. Kesken seikkailuretken Myrskypentu putoaa puusta jokeen ja murtaa leukansa. Syvästi rakastettu pentu muuttuu emonsa silmissä rumaksi hirviöksi ja hylkää tämän. Samalla emo muuttaa Myrskypennun nimen Vääräpennuksi.<br />
Vääräpentu ei pysty kestämään nöyryytystään ja karkaa Jokiklaanista. Pakomatka kuitenkin päättyy, kun muinainen kissa ilmestyy Vääräpennulle. Kissa julistaa Vääräpennulle, että tästä tulisi klaaninsa mahtavin kissa, jos vain lupaisi olla klaanilleen ehdottoman uskollinen. Kuka tahansa haluaisi nauttia muiden hyväksynnästä eikä Vääräpentukaan tee tässä poikkeusta. Tämä vannoo uskollisuuttaan klaanilleen miettimättä sen kummempia. Hätäisellä lupauksella on kuitenkin karmivat seuraukset, jotka johtavat melkein katastrofaalisiin tapahtumiin.<br />
<br />
<i>Väärätähden lupaus </i>oli miellyttävä lukukokemus. On mukava lukea välillä yksityiskohtauksesti sivuhahmoista. Jokiklaanista kertominenkin on virkistävää vaihtelua. Soturikissat on lähes poikkeuksetta kirjoitettu Myrskyklaanin näkökulmasta. Kirjasta olisi saatu hieman mielenkiintoisempi, jos Jokiklaani ei olisi ollut samanlaisen oloinen kuin Myrskyklaani. Kirjasta olisi kuitenkin tullut liian humoristinen, jos Jokiklaani olisi esitelty karmivana rikollisjenginä, joka ryhtyy tappeluun kuin tappeluun miettimättä.<br />
<br />
Kirjan päähahmo, Väärätähti, osoittautui todella samanlaiseksi hahmoksi kuin Myrskyklaanin Sinitähti, <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2015/03/erin-hunter-soturikissat-sinitahden.html" target="_blank">josta on myös kirjoitettu kirja.</a> Molemmat kärsivät hieman liioitellunkin surullisen kohtalon ennen valtaa. Ehkä näin yritetään kertoa lapsille, kuinka saa kaiken haluamansa, jos vain jaksaa yrittää tarpeeksi kovaa ja kauan eikä anna minkään asettua tielleen. En osaa sanoa, onko kyseessä näin syvällinen merkitys vai onko kirjailijoilla vain ideat lopussa.<br />
Kirja on kuitenkin kevyttä lukemista arjen harmauden keskelle. Suosittelen sarjan faneille!@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-63902882618712874432016-08-08T16:46:00.000+03:002016-08-08T16:46:07.962+03:00Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwtEz4C6vxjJnqNPyvRZ89CYqKF9fyb0vql_9nVhB3z0jy4pe1C78Zh3PVwYozOaravCmaaH6mcYa2nCx4erLe_9MrfFJery4JqiKjGu3hMJl4h7dUmJKz_tYcgV_TrNJY2x-MDRspRm0/s1600/P1120863.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwtEz4C6vxjJnqNPyvRZ89CYqKF9fyb0vql_9nVhB3z0jy4pe1C78Zh3PVwYozOaravCmaaH6mcYa2nCx4erLe_9MrfFJery4JqiKjGu3hMJl4h7dUmJKz_tYcgV_TrNJY2x-MDRspRm0/s320/P1120863.JPG" width="284" /></a></div>
<br />
<i>Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille </i>( Miss Peregrine's Home for Peculiar Children) vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta, joten päätin lukea sen.<br />
<br />
Kirjan päähenkilö, Jacob, ei ole suosittu koulussaan eikä tällä muutenkaan ole kunnollisia ystäviä. Ainut kunnon kaveri tuntuu olevan Jacobin isoisä, joka on koko ikänsä kertonut lapsenlapselleen tarinoita eriskummallisista lapsista, jotka kuolivat toisen maailmansodan aikana. Lapsilla oli ihmeellisiä voimia kuten näkömättömyys sekä lentäminen. Isoisän tarinoihin kuuluu myös hirviöitä, joihin kukaan ei haluaisi tavata. Jacob tietenkin kyseenalaistaa isoisänsä tarinat, mutta isoisän kuoltua kirjan alussa tarinat rupeavat vaikuttamaan aikaisempaa mielenkiintoisemmilta. Jacob päättääkin matkustaa Yhdysvalloista Walesiin etsimään vastauksia isoisänsä mystiseen elämään, joka on ollut täynnä seikkailuita. Walesissa Jacobin valtaa erikoinen tunne. Aivan kuin nämä kuolleet lapset olisivatkin elossa.<br />
<br />
Kirja vaikutti nimen perusteella erittäin mielenkiintoiselta, mutta jouduin pettymään. Kirjan juonenkäännökset ja kaikki vauhdikkaimmatkin takaa-ajot on kirjoitettu laiskalla kädellä. Kirjan hahmotkin ovat melko kliseisiä fantasiakirjan hahmoja. On kuitenkin virkistävää lukea paksujen aikuisten romaanien rinnalla keskiverto välipalalukemista. Ja kaikesta huolimatta jäin koukkuun tähän sarjaan, jonka kirja aloittaa. Aion todennäköisesti lukea sarjan loppuun. jos löydän sarjan muut osat.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Kirja sai minut erittäin taiteelliseksi...</span><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhiqlVHDYFNfoyi5q6DPey2tYnPl4lFqlH3LP6mz53WfVtZMEHCgOgiAcdnow71eD2_2h3ZUETNdwLltjWfG9x7p8XRZI8O5nhgUtzGtuD8YwU7dIIXoiQFUnBs_nzLGUyKa54paEA90/s1600/P1120867.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXhiqlVHDYFNfoyi5q6DPey2tYnPl4lFqlH3LP6mz53WfVtZMEHCgOgiAcdnow71eD2_2h3ZUETNdwLltjWfG9x7p8XRZI8O5nhgUtzGtuD8YwU7dIIXoiQFUnBs_nzLGUyKa54paEA90/s320/P1120867.JPG" width="289" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-51461997874771958402016-07-15T12:07:00.001+03:002016-07-15T12:07:14.733+03:00Theo Lawrence - Hehkuva ruumis<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHUHtmdN1lBaJNBIytjkWF4KkbE8BbrMjqKuInpflt70lOiYHeZzERzw3VlAK7Hrf7-WAaKUokLn3kReXpjSfzWEdSxn_Nli5SMJc-40drkwwiuXIkzVFUAvVGF3yBwhscvd9sfp7FEJY/s1600/P1120861.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHUHtmdN1lBaJNBIytjkWF4KkbE8BbrMjqKuInpflt70lOiYHeZzERzw3VlAK7Hrf7-WAaKUokLn3kReXpjSfzWEdSxn_Nli5SMJc-40drkwwiuXIkzVFUAvVGF3yBwhscvd9sfp7FEJY/s320/P1120861.JPG" width="237" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Hehkuva ruumis </i>(Body Electric) on <i>Mystic City </i>-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Trilogian ensimmäisen osan jälkeen olin aivan myyty ja luinkin sarjan viimeisen osan innoissani.<br />
<br />
Manhattania vainoava kapina on riistäytynyt käsistä ja sota näyttäisi olevan välttämätön. Aria Rose pyrkii saavuttamaan uusien voimiensa avulla rauhan Manhattanille kukistamalla oman sukunsa. Uudet mystiset voimat eivät kuitenkaan tule Arialle ilmaisena, vaan ne uhkaavat jopa tytön henkeä. Sodan käynnissä riskejä on kuitenkin otettava, jotta rauha säilyisi.<br />
<br />
Kirja oli mielestäni astetta huonompi kuin edeltäjänsä. Koko sarjan ajan tekstissä on toistettu moneen kertaan samoja asioita ja jokaiselle aukeamalle on ympätty vähintäänkin yksi takauma. Juonen kulku on täten tavattoman hidas. Kirjan teksti taas nostaa kirjan rimaa hieman korkeammalle, mikä sai minut jatkamaan kirjan lukemista.<br />
Minua yllätti positiivisesti päähahmon, Arian, erilaisuus. Tarkoitan tällä siis sitä, ettei Aria ollut täysin tyypillinen sankari. Toki hän hylkää yleellisen elämänsä ja ryhtyy puolustamaan heikompia, mutta hän pysyy yhä hieman itsekkäänä. Hän ei esimerkiksi ryhdy marttyyriksi ja antaudu viholliselle, kuten monella päähenkilöllä on tapana tehdä. Hän pystyy uhmaamaan myös kuolemaan, mutta tosipaikan tullen hahmosta löytyy jopa pelon merkkejä. Tai näin minä koin Arian.<br />
Olen myös luonnehtinut sarjaa aikaisemmin ennalta-arvatavaksi ja hieman kliseiseksi. Kirja ei kuitenkaan ollut ennalta.arvattava kuten odotin. Kirjan päävihollinen ei myöskään ollut pelkkää valtaa havitteleva pelkuri, vaan pelkästään surullinen sekä vihainen.<br />
<br />
Pidin kirjasta ja samalla koko trilogiasta. Sarja oli mielestäni omalla tavallaan kaunis ja sarjassa ollut tunnelma on melkein käsin kosketeltava. Koin sarjan myös ajankohtaisena hienolla teemallaan, jonka koin olevan erilaisuuden pelko.<br />
Trilogia on toimiva, ja suositelen sitä dystopian faneille.<br />
Kirja:3/5<br />
Sarja:4/5@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-30099115365573040442016-06-30T14:35:00.001+03:002016-06-30T14:35:55.178+03:00Masashi Kishimoto - Naruto (72 osaa)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcYYCOMpZVDnIrFPJmvBUEf6MZlyS40RpU7jUkdbqD4hQgAK2kQfIDxUCp8N3FjFO7AeX0K858GLlHObgOeIc-C2fDdyTD_RDvCFnw8NETiP2Ww5ur2IE-8vbhb5uVi7AHlVrcpW4jGHQ/s1600/P1120850.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcYYCOMpZVDnIrFPJmvBUEf6MZlyS40RpU7jUkdbqD4hQgAK2kQfIDxUCp8N3FjFO7AeX0K858GLlHObgOeIc-C2fDdyTD_RDvCFnw8NETiP2Ww5ur2IE-8vbhb5uVi7AHlVrcpW4jGHQ/s320/P1120850.JPG" width="242" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Naruton </i>ensimmäinen osa <i>Naruto Uzumaki.</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<i>Naruto </i>on anime, jolta kukaan ei ole voinut välttyä. Itse kuulin Narutosta ensimmäisen kerran varmaankin yhdeksänvuotiaana, mutta innostuin lukemaan sitä vasta pari vuotta sitten.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kauan sitten Konohan kylää uhkasi yhdeksänhäntäinen demonikettu, joka sai pelkällä hännänheilautuksella vuoret sortumaan ja jättiaallot pyyhkäisemään kaiken tieltään. Yksi Konohan urheista ninjoista onnistui vangitsemaan demoniketun sielun, mutta kuoli tämän jälkeen.</div>
<div style="text-align: left;">
Kymmenisen vuotta myöhemmin Konohan kylällä on uusi ongelma. Ongelma tunnetaan nimellä Naruto Uzumaki. Tämä joutuu kylässään moniin hankaluuksiin saadakseen huomiota. Kuka tahansa haluaa huomiota keneltä tahansa, jos sitä ei saa edesmenneiltä vanhemmilta. Narutolla on ongelmia myös ninjakoulussa, josta hän toivoisi valmistuvansa. Kesken kepposten teon hän unohtaa kuitenkin koulunsa loppukokeen ja huonosti valmistautuneena hän repuuttaa kokeen. Kokeen jälkeen eräs pahansuopa ninja lupaa Narutolle hyväksytyn arvosanan kokeesta, jos tämä varastaa arvokkaan käärön. Naruto suostuu tähän. Hän ei kuitenkaan tiedä, että tämä käärö saattaa vapauttaa Naruton piilevät voimat, jotka saattavat johtaa hallitsemattomina katastrofaalisiin tuloksiin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDFmUa4lXc1UOr8EWTirhFvtCjGkp1zLLBXfgwHt1F9lBY3tee-Ms_cOuYgs-p5im9b8Xlq6op6OnA35d_hgM2s7RgO0qSkYedptBtS2YD81MU6TUJTI6Le5q1O-WN1rmfBHNc-dxQC88/s1600/P1120851.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDFmUa4lXc1UOr8EWTirhFvtCjGkp1zLLBXfgwHt1F9lBY3tee-Ms_cOuYgs-p5im9b8Xlq6op6OnA35d_hgM2s7RgO0qSkYedptBtS2YD81MU6TUJTI6Le5q1O-WN1rmfBHNc-dxQC88/s320/P1120851.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Näin alkaa Naruton kasvutarina, joka jatkuu aina 72. osaan asti. Itse pidin Narutosta kovasti. Siihen on yhdistetty hienosti toiminta ja huumori. Pidin erityisesti mangan kliseisistä mutta myös erittäin inhimillisistä hahmoista. Naruto on todella hieno hahmo. Vaikka hän ryntää sokeana taisteluun kuin taisteluun ja on valmis suojelemaan ystäviään vaaroilta, hän osoittaa vihollisilleen armoa sekä antaa heille tilaisuuden uuteen alkuun. Hahmo ei myöskään ole draamakuningatar, ja jos tälle tulee jotakin riitaa ystäviensä kanssa, ne on yleensä höystetty huumorilla. Mangasta löytyy myös muita tärkeitä hahmoja. Muun muassa cool Sasuke, jolla on synkkä menneisyys, sekä söpö mutta ärsyttävä Sakura. </div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB4nih2mMHT4UE3qWkUMT2DEvAPXNgnTHn-BSX8KV7AT4GU7lHOEtHWakvo4K_Aw9PTLy2WdqznxnZJLh3gR5jbT_3CzggsRuh-RH8mt7K6X79oea46EVAdt0nkIv-Di1eIBnqmx5o9vY/s1600/P1120852.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB4nih2mMHT4UE3qWkUMT2DEvAPXNgnTHn-BSX8KV7AT4GU7lHOEtHWakvo4K_Aw9PTLy2WdqznxnZJLh3gR5jbT_3CzggsRuh-RH8mt7K6X79oea46EVAdt0nkIv-Di1eIBnqmx5o9vY/s320/P1120852.JPG" width="303" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Tiivistettynä Narutoa voi luonnehtia viihdyttäväksi poikamangaksi, joka on </div>
<div style="text-align: left;">
rakennettu ystävyyden ympärille. </div>
<div style="text-align: left;">
Suosittelen! 4/5</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-54710148106252388092016-06-21T21:07:00.000+03:002016-06-21T21:07:04.244+03:00George R.R. Martin - Kuninkaiden koitos<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWEIzaM89EJXFjTdtpsvuhXyxsGWtjk-uxXGHu1fF6Z12iL96dtt3uUT1AD_uVjXbyLNzw8CN9HVOgkXduO59jffdm2YGVag_G9CMtjGCA5HIoOoYLN0Ijmi8dPoEHLMy-K5AdZCQr5TQ/s1600/P1120847.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWEIzaM89EJXFjTdtpsvuhXyxsGWtjk-uxXGHu1fF6Z12iL96dtt3uUT1AD_uVjXbyLNzw8CN9HVOgkXduO59jffdm2YGVag_G9CMtjGCA5HIoOoYLN0Ijmi8dPoEHLMy-K5AdZCQr5TQ/s320/P1120847.JPG" width="252" /></a></div>
<br />
Summer Bucket - listaani kuuluu tänä kesänä <i>Tulen ja jään laulun </i>lukeminen kokonaan, tai no siihen asti kuin sarjan osia on suomennettu. Ja viimeinkin sain luettua <i>Kuninkaiden koitoksen</i>.<br />
<br />
Kuninkaiden koitos on jatkoa lempikirjalleni, <i>Valtaistuinpelille</i>. Seitsemän kuningaskunnan valta on siirtynyt kuningas Robertin pojalle Joffrey Baratheonille. Monet vaikutusvaltaiset henkilöt käyttävät Joffreyn nuorta ikää hyödykseen yrittäen hallita kuningaskuntaa pojan kautta. Hallitseminen pilalle hemmotellun kakaran kautta on jo itsessään vaikeaa. Eikä hallitsemista helpota yhtään Robertin veljien rautavaltaistuimen havittelu.<br />
Kirja ei suinkaan ole täynnä pelkästään Kuninkaansataman juonitteluja, vaan kirjassa seurataan myös Starkin suvun lapsien elämää. Arya Stark on pakomatkalla Kuninkaansatamasta kohti kotia Talvivaarassa. Robb Stark on itse havittelemassa rautavaltaistuinta sotatantareella. Bran on raajarikkona Talvivaarassa veljensä Rickonin kanssa. Starkien äpäräveli Jon Nietos taas on vaihtanut maisemaa Muurille. Sansa Stark taas on Kuninkaansatamassa vankina Joffreyn kihlattuna.<br />
Pakkaa sekoittaa vielä meren toisella puolen armeijaa etsiskelevä lohikäärmeäiti Daenerys, joka pyrkii edelleen saavuttamaan paikkansa rautavaltaistuimella.<br />
<br />
On aivan mahtavaa lukea fantasiaa pitkästä aikaa, ja vieläpä äärimmäisen laadukasta fantasiaa. Martinin tarinankerronta lumoaa joka kerta, kun aukaisen hänen kirjoittaman kirjan. Tulen ja jään laulusta on vaikea löytää miinuksia, kun ärsyttävilläkin hahmoilla on jokin syvempi tarkoitus. Mutta jos jotakin täytyisi mainita, sanoisin kirjan henkilöiden määrän olevan hieman uuvuttava. Minun piti tarkistaa kirjan takaa moneen kertaan kuka on kuka.<br />
Niistä ärsyttävistä hahmoista. Joffrey nyt on ihan oma lajinsa, hullun kuninkaan uusi ruumiillistuma. Mutta Theon Greyjoy... Voi voi, Greyjoy. Theonin nimi on niin ironinen, sillä tämän elämästä ei kyllä iloa löydy. Nuorella miehenalulla on niin pahoja perheongelmia, että unohtaa itsensä yrittäessään miellyttää isäänsä ja käyttäytyy sen takia todella lapsellisesti sekä itsekkäästi. Toivon syvästi, että tämä hahmo ottaa itseään niskasta kiinni.<br />
Sitten on vielä Sansa, josta en pitänyt ollenkaan Valtaistuinpelissä. Nyt olen jostakin ihme syystä rakastunut tähän hahmoon. Tytön täytyy Punalinnassa varoa jokaista askeltaan ja sanaa, ja jatkuva uhka sai minut säälimään hahmoa.<br />
Mielestäni Martin on saanut hahmoillaan luotua tavattoman koukuttavan sarjan. Aloitan kolmannen osan lukemisen innolla! Suosittelen!<br />
<br />
Olen kirjoittanut <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/search/label/tulen%20ja%20j%C3%A4%C3%A4n%20laulu" target="_blank">Tulen ja jään laulusta</a> aikaisemminkin.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-17950743895402097132016-06-03T18:11:00.001+03:002016-06-03T18:11:35.958+03:00Veronica Roth - Neljä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzz7zN_5QfD1tcsqyprvxCDkr1KQAiROY6_CS0ZoG6N1tK5PwCFExvqBrUUhggEZ5G4LaXwMgFlSWj2Upk2zVVrOYNDQ2PF9FSE3x4oNWJ2ePWCDlqp79QKbYOVbGNU3U6yoDvZ0hBYgQ/s1600/DSC_0271.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzz7zN_5QfD1tcsqyprvxCDkr1KQAiROY6_CS0ZoG6N1tK5PwCFExvqBrUUhggEZ5G4LaXwMgFlSWj2Upk2zVVrOYNDQ2PF9FSE3x4oNWJ2ePWCDlqp79QKbYOVbGNU3U6yoDvZ0hBYgQ/s320/DSC_0271.JPG" width="253" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Outolintu </i>on trilogia, jonka uksoisi olevan täydellinen nuorille suunnattu sarja. Outolintu on täynnä hienoja juonenkäänteitä ja oikeudenmukaisia hahmoja, jotka pysyvät sellaisina aina loppuun saakka. Outolintu ei kuitenkaan uponnut minuun. Itse koin juonen ennalta-arvattavana sekä osan hahmoista, taas jälleen, liian täydellisinä, aina loppuun saakka. Mielestäni kirjan tai elokuvan päähenkilön on oltava epätäydellinen ja tarvittaessa jopa julma kovanaama. Omasta mielestäni Outolinnun Tobias täyttää nämä kriteerit.♥<br />
<br />
<i>Neljä </i>kertoo nimensä mukaisesti Tobiaksesta. Kirja ei mullistanut Outolintu-maailmaani, mutta siinä oli kivaa lisätietoa lempihahmostani. Rakas kovanaama onkin ollut alusta asti pehmo. Söpöä!♥<br />
Kirja on jaettu neljään osaan, joista osa kertoo pelkästään Tobiaksesta ja hänen ensimmäisistä vuosista Uskaliaassa. Kirjassa kerrotaan mm. hänen koulutuksestaan Uskaliaassa, perheongelmista ja kuinka hänen ensimmäiset treffit meni. Osa kirjan tarinoista taas kertoo ajasta, kun Tris on jo vaihtanut Uskaliaaseen. Kirjaan sisältyy jo itse trilogiassa olleita kohtia, mutta ne on kirjoitettu Tobiaken näkökulmasta.<br />
Suosittelen kirjaa sarjan faneille.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-16894249131715347912016-04-24T14:24:00.000+03:002016-04-24T14:28:31.730+03:00Rumiko TakahashiRumiko Takahashi on kenties Japanin menestynein naismangaka, joka piirtää shonenia. Häntä on luonehdittukin mangan kuningattareksi. Hänen työnsä ovat olleet keskeisessä asemassa mangan läpimurrossa Euroopassa sekä Amerikassa.<br />
Itse rupesin fanittamaan Takahashia luettuani hänen teoksesnsa <i>Inuyasha</i> ja <i>Ranma ½</i>.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Ranma ½ </span>(38 osaa)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRoT17iB3UFwPxpN9GUdi03_iVzUMKme2nZZjCfD6bbOPFUTg2Fr8_fdXrpIhjf0GUnrUDw8lzNsXlsaLUtHvzSg7DAO40UTfmCLmWXuVdvcHjrQyQQfUkxTenmHwlvgoiFOX7sIry6mk/s1600/P1120843.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRoT17iB3UFwPxpN9GUdi03_iVzUMKme2nZZjCfD6bbOPFUTg2Fr8_fdXrpIhjf0GUnrUDw8lzNsXlsaLUtHvzSg7DAO40UTfmCLmWXuVdvcHjrQyQQfUkxTenmHwlvgoiFOX7sIry6mk/s320/P1120843.JPG" width="320" /></a></div>
Ranma ½ kertoo pojasta nimeltä Ranma Saotome, joka on taitava taistelulajien taitaja. Hänen isänsä on kuitenkin luvannut poikansa käden yhdelle ystävänsä tyttärelle. Ranman kihlatuksi päätyy Akane Tendo.<br />
Ei kuulosta järin kauhealta kihlata kaunis tyttö. Mutta jos muutut kylmässä vedessä itse tytöksi, elämä ei olekaan niin helppoa. Eikä elämäsi helpotu silläkään, jos kaunis tyttösi vihaa miehiä.<br />
<br />
Ranma ½ saattaa kuulostaa sekavalta ja yliampuvalta. Manga onkin alussa sekava ja aina loppuun asti yliampuva. Mutta se toimii tavattoman hyvin. Kliseisen Ranma ½ tarkoitus ei olekaan olla syvällinen kertomus nuoruuden vapaudesta yms.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVMPgowBZhJqqZH0Gqar6KfyvCVvnWkC3qzuQjqClSRpiYriDEp0kDs8QQvaxrcXjAoc57SYhyYuSWUkaR_C9saR4j8cFdH86D5kQFa9YDjf4mGKveqpiYawOeVj0_DmaX3u9CoRjz8fs/s1600/P1120844.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVMPgowBZhJqqZH0Gqar6KfyvCVvnWkC3qzuQjqClSRpiYriDEp0kDs8QQvaxrcXjAoc57SYhyYuSWUkaR_C9saR4j8cFdH86D5kQFa9YDjf4mGKveqpiYawOeVj0_DmaX3u9CoRjz8fs/s320/P1120844.JPG" width="320" /></a> Sen tarkoitus on viihdyttää lukijaa humoristisilla juonenkäänteillä, taistelukohtauksilla ja hahmoilla.<br />
Kuitenkin mangan edetessä se muuttuu vakammaksi, mutta jokainen hiemankin vakava kohta on höystetty huumorilla.<br />
Suosittelen mangaa kevyenä lukemisena, jos haluaa heittää aivot narikkaan. 3½/5<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Inuyasha</span> (56 osaa)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzn_eCUUF591jp-WMFFcassfgcgfF-yPkNbAqZa0VFoPSwlPHMLMZVH9CamJ7af9DS2Hn_jCB-Stv4AYR8mwEyX4raevPolOuC49U1j0eTZ54HgyxH-K4VcSvsSck23rQ5eHZIi-P64Ss/s1600/P1120809.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzn_eCUUF591jp-WMFFcassfgcgfF-yPkNbAqZa0VFoPSwlPHMLMZVH9CamJ7af9DS2Hn_jCB-Stv4AYR8mwEyX4raevPolOuC49U1j0eTZ54HgyxH-K4VcSvsSck23rQ5eHZIi-P64Ss/s320/P1120809.JPG" width="237" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Manga alkaa, kun 15-vuotias Kagome tippuu kotinsa pyhäkön kaivoon joutuen Japanin sisällissotien aikakaudelle.<br />
1500-luvulla hän löytää puun, johon on vangittu puolijumala, Inuyasha. Kagome vapauttaa Inuyashan tietämättä edes syytä, miksi "puoliyokai" on vangittu puuhun. Inuyasha on aikanaan rellestänyt ja etsinyt Shikon-kuulaa, jonka avulla hän pystyisi tulemaan oikeaksi yokaiksi. Shikon-kuulaa havittelevat muutkin puoliyokait, ja Kagome päätyy auttamaan Inuyashaa kuulan etsinnässä, jotta "pahat yokait" eivät ehdi saada kuulaa ennen Inuyashaa.<br />
Pidin Inuyashasta enemmän kuin Ranma ½:sta. Inuyasha on myös paljon paljon synkempi kuin humoristinen edeltäjänsä. Synkyyden lisäksi<br />
Inuyasha on myös paljon syvällisempi kolmiodraamoineen ja petoksineen. Inuyashakin, syvällisyydestään huolimatta, on kuitenkin humoristinen ja sen hahmot lapsellisia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7HBmFKBLahY4-WFdufqyw2wJzG6PhuP8qL2FACwUWEzpP86RZ7QR0DQn2USpMXyaxj2Rmx_kv_xSa_JdmXbvp7FhZ9mOMfPGlJIf9rambfl_GZsV-4IsZzO_0Z2pB-RLLiWluE4j2sIg/s1600/P1120813.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7HBmFKBLahY4-WFdufqyw2wJzG6PhuP8qL2FACwUWEzpP86RZ7QR0DQn2USpMXyaxj2Rmx_kv_xSa_JdmXbvp7FhZ9mOMfPGlJIf9rambfl_GZsV-4IsZzO_0Z2pB-RLLiWluE4j2sIg/s320/P1120813.JPG" width="320" /></a></div>
Inuyashaa suosittelen fantasian ystäville. 4/5<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-72445468120575228832016-04-10T13:07:00.001+03:002016-04-10T13:07:49.127+03:00James Dashner - Tappava lääke<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw3Oakn1B2gQDm5yUeZ94xzEtd8OIXzOzXuc54TkNVkbpqRcl1puma0qN_xqP369oUFvxAXxXPEAp-eOaJeaLkmfjY4FcRnmNp5bEEG6QJw0WJb17py6MEtLbEPRi36-NONSX-B-8Z_Eg/s1600/P1120842.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw3Oakn1B2gQDm5yUeZ94xzEtd8OIXzOzXuc54TkNVkbpqRcl1puma0qN_xqP369oUFvxAXxXPEAp-eOaJeaLkmfjY4FcRnmNp5bEEG6QJw0WJb17py6MEtLbEPRi36-NONSX-B-8Z_Eg/s320/P1120842.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<i>Maze Runnerin</i> lukeminen on jatkunut osaltani kolmanteen osaan, jota etsiskelin kirjastosta kuumeisesti, ja lopulta sain käteeni kolmannen osan,<i> Tappava lääke</i> (The Death Cure).<br />
<br />
Kokeiden toinen osa on takanapäin, ja Thomas ystävineen on taas joutunut PAHAn kynsiin. Tällä kertaa PAHA haluaa viemisen sijasta antaa nuorille jotain. Nimittäin heidän kadotetut muistonsa. Kuitenkaan Thomas ystävineen ei järjestöä usko, ja he karkaavat PAHAn tukikohdasta Denverin kaupunkiin, joka vaikuttaisi hyvältä piilopaikalta. Kaupungissa piilottelee muitakin PAHAn vastustajia, järjestö nimeltään Oikea Käsi. Oikea Käsi ottaa yhteyttä Thomasiin, ja pitkän tapahtumaketjun kautta he löyttäytyvät yhteen päämääränään sama tavoite: PAHAn lyöminen.<br />
<br />
Luin kirjan tietenkin siitä syystä, että halusin tietää, miten tarina jatkuu. Jos olisi ollut kyse pelkästään yksittäisestä kirjasta eikä kokonaisesta sarjasta, olisi ollut hyvin mahdollista, että olisin jättänyt kirjan kesken.<br />
Kirjan hahmoihin ei ole satsattu juuri yhtään. Hahmot ovat tavattoman lapsellisia ja jotkut jopa persoonattomia. Eikä kirjan päähenkilö Thomaskaan ole paljoa muuttunut näiden kolmen kirjan aikana, tai itse asiassa on. Hänestä on kuoriutunut vieläkin tylsempi hahmo, jota ei pelasta sarkastisuus tai synkät mietteet.<br />
Eikä kirjan tekstissäkään paljon kehumista ole. Se on suurimmaksi osaksi erittäin tönkköä ja melkein jopa väkinäistä.<br />
<br />
Kirjan pelastaa kuitenkin sen teema, tai no en tiedä, onko kirjailija edes halunnut ottaa kantaa johonkin. Itse tulkitsin kirjailijan protestoivan rivien välistä maailman nykytilannetta. Voimmeko uskoa kaiken, mitä meille uutisissa kerrotaan. Kuinka epävarmuus syöksee lopulta hulluuteen. Onko oikein antaa syyttömien kärsiä muiden virheistä.<br />
Suosittelen kirjaa sarjan faneille!<br />
3/5<br />
Olen kirjoittanut myös sarjan <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2015/10/james-dashner-labyrintti.html" target="_blank">ekasta</a> ja <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2016/01/james-dashner-poltettu-maa.html" target="_blank">toisesta</a> osasta.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-3932075822497342132016-03-24T15:30:00.002+02:002016-04-08T06:46:04.140+03:00Erin Hunter - Etsijät-sarja (6 osaa)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidsKufzOxSjagvM33svYu6BvLp-jAtqtYoMC0wBzAKyPGNeOtmyDgFOvzXwA-RPt6gIYLWsHlP6Z77fiP979SExgYElxrRF7ZNusIElpsiC3gHT_BjA6_aQphf5Vu20K6B47hAoYC6ywQ/s1600/P1120840.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidsKufzOxSjagvM33svYu6BvLp-jAtqtYoMC0wBzAKyPGNeOtmyDgFOvzXwA-RPt6gIYLWsHlP6Z77fiP979SExgYElxrRF7ZNusIElpsiC3gHT_BjA6_aQphf5Vu20K6B47hAoYC6ywQ/s320/P1120840.JPG" width="268" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Etsijöiden </i>viimeinen osa <i>Tähtien henget</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Hyvää pääsiäistä! Itselläni on ollut älyttömän hektinen kuukausi, enkä ole ehtinyt juurikaan lukemaan. Kiireistäni huolimatta sain <i>Etsijät </i>(Seekers) päätökseen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
Sarja kertoo neljästä karhunpennusta: kahdesta harmaakarhusta Toklosta ja Ujurakista, mustakarhusta nimeltään Lusa sekä jääkarhusta nimeltään Kallik. Kaikki neljä menettävät emonsa jo nuorina. Se on kuitenkin osa heidän suuurta kohtaloaan, jonka joku suurempi taho on heille ennustanut. Karhut päätyvät kuudensadam sivun jälkeen yhteen ja ryhtyvät täyttämään kohtaloaan. Nimittäin erämaan pelastamista. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen, jos asustelee Etelä-Kanadassa ja päämääränä on Alaska. Karhut kohtaavatkin matkallaan "vaaroja ja vaarallisia tilanteita" eikä pitkällä matkalla draamaltakaan vältytä.<br />
<br />
Aikanani hehkutin Hunterin kirjoja tavattomasti. Vanhempana kirjat eivät enää tuo samanlaista vaikutusta kuin kolmisen vuotta sitten, kun aloitin lukemaan Etsijöitä, Kirjat eivät teksiltään ole mitään suurta rakettitiedettä. Se on kuitenkin sopivan yksinkertaista pienemmille lapsille. Kirja on kuitenkin sanomaltaan erittäin hieno. Karhujen matkan edetessä hahmot, sekä lukija, huomaavat kuinka julmasti luontoa ja eläimiä kohdellaan. Hunter selvästikin pyrkii vaikuttamaan ihmisen suhteeseen luontoa kohtaan. Itse jatkoin sarjan lukemista tämän takia, muuten olisin jättänyt sen kesken.</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-37217283889708758662016-02-21T18:54:00.000+02:002016-02-21T18:54:35.445+02:00Syntymäpäivä :DMinun pieni blogini on tästä päivästä lähtien yksivuotias! Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle, joka on eksynyt blogiini ja jättänyt kommentin tai pari, lukenut muutaman jutun tai jopa ryhtynyt seuraamaan blogiani. Kiitos tuhannesti! Vuosipäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa muutamista maailman epäkohdista, jotka ärsyttävät minua. Okei, tästä lähtee!<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ilmastonmuutos</b></div>
<div>
Joo, aloitan helpolla. Tosiaan, ilmastonmuutos. Ihmiset ovat toiminallaan kuormittaneet ilmastoamme, ja se menee jatkuvasti huonompaan jamaan. Monet erilaiset lajit kohtaavat sukupuuton ihmisten tavattoman itsekkään toiminnan takia. Kaikkein kauheinta siinä on vielä se, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jopa kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon. Ja sitten kun asialle tehdään jotain ja säädetään joku kunnon laki tämän massamurhan estämiseksi, niin sieltä tulee joku juntti ja väittää kansan kärsivän tästäkin laista. Tämän juntin pitäisi kiittää sitä jakkuun ja solmioon sonnustautunutta heppua, joka on laatinut tämän lain, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa myös ihmisiin. Esimerkiksi pitkässä juoksussa sateita rupeisi tulemaan entistä vähemmän, ja me kaikki tiedämme miltä Sahara näyttää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Erilaisuuden pelko</b></div>
<div>
Erilaisuuden pelko on asia, joka ärsyttää minua myös aivan tavattomasti. Erilaisten asioiden pelkääminen on toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä pelko suojaa jokaista vaaroilta yms. Mutta sitten kun aletaan sortamaan ihmisiä näiden erilaisuuden takia, ymmärrys loppuu, ainakin minun osaltani. On äärimmäisen noloa huomata, kuinka tietämättömiä ja ennakkoluuloisia monet ihmiset ovat. En itse väitä olevani mikään kulttuuriasiantuntija, mutta ennen kuin menet kadulle huutamaan mitä inhottavampia asioita ulkomaalaisista tavoista, ota nyt ensin selvää siitä vieraasta kulttuurista. Voi käydäkin ilmi, ettei se vieras kulttuuri niin väkivaltainen olekaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Ennakkoluulot</b></div>
<div>
Erilaisuuden pelko taitaa johtua nimen omaan ennakkoluuloista. Mediasta saadaan tietty kuva esimerkiksi vähemmistöistä ja näin saadaan joku ennakkoluulo mistä tahansa. Ennakkoluulot ovat sikäli ihan fine, mutta, jos se tosiaan kasvaa aina vain suuremmaksi, se saattaa saada lopulta jonkun rasismin kaltaisen olomuodon. On inhottavaa ajatella, että joku äiti opettaa lapsensa esim. pelkäämään homoja, koska äidillä itsellään on ennakkoluuja vähemmistöjä kohtaan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Joo, toi... Luulin, että noita mielipiteitä olisi tullut lisää, mutta nähtävästi kirjoitustaidoillani on rajansa (*itkee nurkassa kyvyttömyyttään*)...</div>
<div>
Haluan vielä sanoa, että blogini on edelleen kirjablogi eikä ole muuttumassa miksikään "Pelastetaan maailma yhdessä" - tyyppiseksi, kirjoitustaitoni ei oikeasti riittäisi sellaiseen. Äskeinen tekstin tynkä on myös minun omaa näkemystä, enkä ole tutkinut mitään galluppeja tai muita faktoja.</div>
<div>
Ja kiitos vielä kerran jokaiselle, joka on koskaan eksynyt blogiini.</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-46162432209486223882016-02-12T20:27:00.000+02:002016-02-12T20:27:19.282+02:00Minna Canth<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbzHEyP5hzlCek8D8i7Gi3XAYuM0HUh1hQ_o6zPcEMvx4zMWIXZnCRvrS1jM9jNKqh84xEsDwu0MOaYre8wdgigJ98T8AjTJ8eCeut4slQX5u4trzFfsT8VsgF2yz0_Y7U9PdnjnpOuEA/s1600/P1120819.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbzHEyP5hzlCek8D8i7Gi3XAYuM0HUh1hQ_o6zPcEMvx4zMWIXZnCRvrS1jM9jNKqh84xEsDwu0MOaYre8wdgigJ98T8AjTJ8eCeut4slQX5u4trzFfsT8VsgF2yz0_Y7U9PdnjnpOuEA/s320/P1120819.JPG" width="219" /></a></div>
<br />
Kävimme koulussa läpi kirjallisuuden aikakausia. Tietenkin yksi näistä on realismi, joka oli minulle aivan uusi käsite. On tavattoman noloa myöntää, etten ole ennen kuullut tästä tavattoman hienosta tyylisuuntauksesta. Jos itse rupean määrittelemään jonkun kirjan genreä, tarkistan sen kirjastosta, ja jos se ei löydy silloinkaan, kirjan genre on kirja. Tai näin ajattelin ennen viimeistä äidinkielen kurssiani peruskoulussa. Kurssista oli äärettömästi apua blogin kirjoittamisen kannalta. (Joo, kertoo minusta paljon.)<br />
Kuitenkin törmäsin tuon kurssin aikana, yllätys yllätys, Minna Canthiin, ja sain koulusta lainaan kokoelman hänen kuuluisimmista teoksista. Mutta tietenkin sairastuin tuon "laina-ajan" aikana, ja jaksoin lukea noista teoksista vain <i>Murtovarkauden</i> ja <i>Työmiehen vaimon</i>.<br />
<br />
<b>Murtovarkaus</b><br />
Murtovarkaus on käsittääkseni Canthin ensimmäinen näytelmä (korjatkaa jos olen väärässä). Se oli näistä kahdesta kevyempi, mutta Murtovarkaudestakin huomaa erittäin selvästi, kuinka Canth ottaa kantaa alkoholin käyttöön sekä naisen asemaan. Pidin siitä itse asiassa aika paljonkin, vaikka juoni on tyypillisen draama-komedian kaltainen. Tyypillisesti pikkukylästä löytyy uusi tyttö, jolle löytyy kosija. Mutta tästä syntyykin kolmiodraama, ja loput voikin päätellä. Tietenkin Murtovarkaus on ilmestynyt 1800-luvulla, joten pitäisi varmaan sanoa tyypillisten draama-komedioiden olevan Murtovarkauden kaltaisia.<br />
<br />
<b>Työmiehen vaimo</b><br />
Työmiehen vaimo oli paljon raskaampi kuin Murtovarkaus. Teoksessa Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Hetken onni päätyy piinaksi, kun vuoden päästä Risto on juonut Johannan rahat eikä esikoisellekaan riitä ruokaa, ja muutenkin elämä on muuttunut Johannan kannalta ikäväksi.<br />
Koko sen ajan, kun luin Työmiehen vaimoa, huusin Johannaa nostamaan kätensä Ristoa vastaan. Canth on täten saanut vangittua tunteensa paperille erittäin onnistuneesti. Näytelmien naishahmoihin on myös tavattoman helppo samaistua. Canth on ollut aikanaan tavattoman hieno kirjailija, ja on sitä edelleen. Jos vain joskus löydän kirjastosta tuon saman kirjan, aion ehdottomasti lukea loputkin kirjan teokset.@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-74912752045806638452016-01-30T19:58:00.003+02:002016-02-12T20:27:45.009+02:00Leena Lander - Tummien perhosten koti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3rL7IwlVeg0pnYGRa3t9aYmzrZ9qNXLrNidE_wZ1MHCXo5c79V4RD84C2NQi-e5jFIgcmhqwy0IVwqGR_QvwYo1iZG4-B6p0sQea1pNeTJm522DPjpnm0s4gTB9wcewem5U-k6D4xlY/s1600/P1120817.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG3rL7IwlVeg0pnYGRa3t9aYmzrZ9qNXLrNidE_wZ1MHCXo5c79V4RD84C2NQi-e5jFIgcmhqwy0IVwqGR_QvwYo1iZG4-B6p0sQea1pNeTJm522DPjpnm0s4gTB9wcewem5U-k6D4xlY/s320/P1120817.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Taas piti lukea koulua varten joku kirja ja tällä kertaa valitsin <i>Tummien perhosten kodin</i>.<br />
<br />
Kirjan päähenkilön, Juhanin, lemmikkikoira on kuollut, ja tälle pidetään hautajaisia. Hautajaiset muuttavat vanhempien väliseksi riidaksi perheen isän pitäessä, jopa uhkaavaa, hautajaispuhetta. Äiti ottaa uhkailut tosissaan ja yrittää hukuttaa Juhanin pikkuveljen, ajatellen sen olevan lapsen kannalta parempi vaihtoehto, kuin elää alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isän kanssa. Viranomaiset saavat selville tästä heitteillejätöstä, ja he ottavat lapset huostaan.<br />
Veljekset joutuvat toisistaan eroon, ja monen sijaiskodin jälkeen Juhani joutuu Saareen. Saari on poikakoti, jossa pahamaineisista pojista pyritään koulimaan mallikkaita kansalaisia.<br />
Saaressa eläminen ei kuitenkaan ole helppoa. Poikakodin johtaja vannoo selkäsaunaa, jos ei noudata Saaren tiukkoja säädöksiä. Ja johtajan vaimo ja monet tyttäret vain sekoittavat pakkaa tehden Juhanin elämän Saaressa aina vain vaikeammaksi.<br />
<br />
Tummien perhosten koti on erittäin jännästi rakennettu kirja. En todellakaan ole lukenut mitään vastaavaa, mikä näkyy tönköstä kuvaukstani *hysteeristä naurua*.<br />
Kirja ei rakennu samalla tavalla, kuin aikaisemmat kirjat joita olen lukenut. Suoraviivaisen juonen sijasta, kirjan juoni poukkoilee jatkuvasti paikasta A paikkaan B, ja toisinpäin. Sain olla jatkuvasti varuillani, kirjan päähenkilön tavoin, mahdollisista juonenkäänteistä tai tärkeistä yksityiskohdista. Enkä voinut välttyä tiettyjen kohtien uudelleenlukemiselta. Samanlaista päänvaivaa minulle tuottaa runous. Minun on pakko lukea mikä tahansa runo vähintään kolme kertaa, että tajuan, mitä kirjoittaja on ajanut takaa. Pitäisi varmaan treenata molempia: rivienvälistä ja runojen lukemista. Noloa...<br />
<br />
Vaikka kirja nyt sattuikin olemaan minulle vaikea, se oli tavattoman koukuttava ja taitavasti kirjoitettu. Pidin siitä kovasti, kaiken sen sodan keskellä. Loppu oli mielestäni hieman kömpelö, mutta sekin on lukijasta kiinni.<br />
Suosittelen! 4½/5<br />
<br />@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-35312458952933959672016-01-21T18:52:00.001+02:002016-01-21T18:52:46.670+02:00James Dashner - Poltettu maa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0l9bI8-AUlZmyab_Ayb2go-SMRbIu7oNDWAzCEGMS_U3RolzZXSw4IhSfe0LQokKIu_K3lJipV0hEZD0126e0lEu3j12jsYNNF7MHGr7PNHyqMYRWkYL_Gzt105wABzI6357RG8GbfS8/s1600/P1120806.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0l9bI8-AUlZmyab_Ayb2go-SMRbIu7oNDWAzCEGMS_U3RolzZXSw4IhSfe0LQokKIu_K3lJipV0hEZD0126e0lEu3j12jsYNNF7MHGr7PNHyqMYRWkYL_Gzt105wABzI6357RG8GbfS8/s320/P1120806.JPG" width="254" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Ja kirjan lukemiseen ei sit menny viikkoo...</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Moro taas ja hyvää uutta vuotta! Joulu sekä uusivuosi menivät aikalailla Zeldaa ja Skyrimiä pelatessa enkä erikoisemmin jaksanut tarttua yhteenkään kirjaan. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain kuin sainkin luettua Maze Runnerin toisen osan, <i>Poltettu maa </i>(The Scorch Trials).</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="color: red; font-size: large;"><u><b>Huom! Taas jälleen: saattaa sisältää juonipaljastuksia!!!</b></u></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mace Runnerin toisessa osassa Thomas ja muut "Aukiolaiset" ovat paenneet Labyrintistä. Tyypillisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta pian käykin ilmi, että Labyrintti olikin vain alkusoittoa. Se olikin yksi osa suurempaa koetta.</div>
<div style="text-align: left;">
Thomasille ja tämän ystäville käy ilmi, että heihin on istutettu vaarallinen tauti, Roihu. Toisessa kokeessa Aukiolaiset joutuvat etsimään sairauteen lääkettä. Tehtävä ei kuitenkaan ole näin helppo. Päästäkseen lääkkeen luo heidän on selvittävä vaarallisesta Poltetusta maasta, joka kätkee sisälleen monia yllätyksiä sekä salaisuuksia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Poltettu maa oli ihan kiva lukuelämys. Se ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuten edeltäjänsä, Labyrintti, mutta harvemmin toinen osa on ensimmäistä parempi, tai edes yhtä hyvä.</div>
<div style="text-align: left;">
En tiedä olenko antanut tarpeeksi hyvin selville ristiriitaisia tunteitani kirjan hahmoja kohtaan. Thomas tosiaan on kunnon heppu, jonka kuka tahansa haluaisi kaveriksi. Hän on kuitenkin ällöttävän täydellinen. Aina auttamassa muita ja pelastamassa henkiä kunnon supersankarin tavoin. Thomasin ylenpalttinen inhimillisyys sekä nokkeluus tekevät hahmosta vieläkin rasittavamman. </div>
<div style="text-align: left;">
Olen varmaan lukenut liian monta kirjaa, joista löytyy tälläinen heppu, jotenka olen lopen kyllästynyt Thomaseihin. </div>
<div style="text-align: left;">
Täydellisyys ei päde vain Thomasiin, vaan aikalailla kaikkiin kirjan hahmoihin. Hahmojen sarkastisuus on ainut asia, joka tekee hahmot edes siedettäviksi. Ja sekin on suurimmaksi osaksi tavattoman tönkköä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Hahmoista huolimatta kirja on hyvä kokonaisuus. Yllättävät juonenkäänteet saavat lukijan vaihtamaan puolta moneen otteeseen, mikä saa lukemaan kirjan loppuun. "Ei kai se vaan tappanut sitä?!" "Roaaar, miksei se tappanut sitä!?" Aikalailla noin.</div>
<div style="text-align: left;">
Suosittelen.</div>
<div style="text-align: left;">
4/5</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Olen kirjoittanut myös sarjan ensimmäisestä osasta, <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2015/10/james-dashner-labyrintti.html" target="_blank">Labyrintti</a>.</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-69244627491067337682015-12-29T20:04:00.001+02:002015-12-29T20:04:44.334+02:00Välikatsaus: Erin Hunter - Kolmikon mahti (osat 1-3)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-mNyGTASaeW_XfWYwY1PAfzrq6PLyL6eKAZLg5PKBQf1xtI_b0Mg4eRxbacO0MTmeGIUWtHUsz4b4F1mwTge5yCK5gWa7RsHw848139k7Xza18htKAU0U8fR1Dv2H_ZAdpAclroSAUTQ/s1600/P1120785.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-mNyGTASaeW_XfWYwY1PAfzrq6PLyL6eKAZLg5PKBQf1xtI_b0Mg4eRxbacO0MTmeGIUWtHUsz4b4F1mwTge5yCK5gWa7RsHw848139k7Xza18htKAU0U8fR1Dv2H_ZAdpAclroSAUTQ/s320/P1120785.JPG" width="228" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Kolmikon mahdin </i>kolmas osa <i>Karkotus</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<b><u>Sarjan jo ilmestyneet suomennetut osat:</u></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>1. <a href="http://kirjastonvanki.blogspot.fi/2015/05/erin-hunter-nako.html" target="_blank">Näkö</a> (The Sight), </b>josta olen jo kirjoittanutkin.</div>
<div style="text-align: left;">
<b>2. Pimeyden joki (Dark River)</b></div>
<div style="text-align: left;">
<b>3. Karkotus (Outcast)</b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: large;">HUOM! Saattaa sisältää juonipaljastuksia!!!!!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kolmikon mahti on jatkanut <strike>suomennettua</strike> tarinaansa kolme osaa. Ensimmäisessä osassa tuli selville Närhitassun, Leijonatassun sekä Paatsamatassun taustat. Kirja ei ollut mikään maailmaa mullistava lukukokemus, muttei se huonokaan ollut. Samaa ei voi todeta sarjan kakkososasta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pimeyden joki on suoraa jatkoa Näölle. Kolme sankariamme menestyvät koulutuksissaan. Elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista. Jatkuvat rajakiistat hankaloittavat klaanien elämää. Suuri taistelu näyttäisi olevan välttämätön. Tämä tuottaa Paatsamatassulle huolia, sillä hän pystyisi estämään taistelun, jos häntä vain kuunneltaisiin. Leijonatassu on taas päättänyt uhmata soturilakia löytämällä tuttavuuden Tuuliklaanista. Kirja on siis täytetty uuvuttavalla draamalla ja ennalta-arvattavuudella. Onneksi kirja kaikesta huolimatta päättyy onnellisesti, jotta ennalta-arvattava sarjamme saa jatkoa kolmannesta osasta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Karkotus on edeltäjäänsä parempi. Viimeinkin sarjassa tapahtuu jotain edes hieman mielenkiintoista! </div>
<div style="text-align: left;">
Närhitassu on jo pitkään ollut kiinnostunut muinaisista esi-isistään ja saa tilaisuuden lähteä sisarustensa kanssa ottamaan selvää näistä muinaisista kissoista. Reissuun ei kuitenkaan kuulu pelkät muinaiset tarinat vaan siihen kuuluu myös taistelu, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY7ooHQ9dZaFCxBMiIPCdDwsTjSvy_mGlSfdU57aFq5-27wpy7TkBPgQCftWG7SYdP5-Z8Y5C56IDfXMprktn2KLIj1zPn4Kf4UyLcNEZ-h8kPnkfky_Au75aM73a2f9_HouWEWMLLUTM/s1600/P1120781.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjY7ooHQ9dZaFCxBMiIPCdDwsTjSvy_mGlSfdU57aFq5-27wpy7TkBPgQCftWG7SYdP5-Z8Y5C56IDfXMprktn2KLIj1zPn4Kf4UyLcNEZ-h8kPnkfky_Au75aM73a2f9_HouWEWMLLUTM/s320/P1120781.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Siinä on Ramona, meidän oma soturikissamme...</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
Erin Hunter on salanimi, jota käyttää kuusi ihmistä. Voi siis todeta, että tulos ei ole hyvä, jos keittoa keittää liian moni kokki. Soturikissojen laatu alkaa muistuttaa laskevaa lehmänhäntää. Ensimmäinen sarja lumosi minut täysin. Kolmas sarja alkaa taas muistuttaa halpaa saippuaoopperaa draamapläjäyksineen. Jotakin positiivistakin löytyy tästäkin sarjasta. </div>
<div style="text-align: left;">
Kirjailijat ovat mielestäni miettineet juonikäännökset pitkän päälle ja ne kietoutuvat toisiinsa taidokkaasti. Mutta toisaalta juoni toistaa itseään jatkuvasti. Sama juoni, eri kissat.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Soturikissat menevät melko hyvänä välipalalukemisena. Lapsiin sekä faneihin kirjat kyllä uppoavat.</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2136537633925636765.post-54367383565574080922015-12-18T14:03:00.000+02:002015-12-22T13:38:27.988+02:00Mei Noguchi - Finlandia (2 osaa)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://futoiyatsu.files.wordpress.com/2012/12/finlandia_kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://futoiyatsu.files.wordpress.com/2012/12/finlandia_kansi.jpg" width="209" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Finlandian </i>ensimmäinen osa.</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Näin joulun alla ajattelin kirjoittaa <i>Finlandiasta</i>. Mangan lukemisesta on kuitenkin kulunut jo kuukausia, joten pieni muistinvirkistys oli tarpeen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Japanilainen Airi on pienestä pitäen rakastanut joulua ja, ketäs muutakaan kuin, joulupukkia (ja kiitos elokuvan, <i>Rare Exports</i>, olen saanut tästä herrasmiehestä traumat ^^). Yläasteen jälkeen Airi päättää jättää Japanin taakseen ja suunnata kohti suomalaista "tonttuamista", Finlandiaa.</div>
<div style="text-align: left;">
Saattaa kuulostaa yliluonnolliselta, mutta kyseessä on matkailuun ja turismiin, varsinkin jouluturismiin, erikoistunut koulu.</div>
<div style="text-align: left;">
Noh, Airi sijoitetaan (yllätys, yllätys) suomalaiseen perheeseen, johon kuuluvat kaksi poikaa, Tuure ja Cain, jotka käyvät Airin tavoin Finlandiaa. Airi on kauhean kömpelö ja huonon suuntavaiston omaava henkilö, joten koulupäivinä tapahtuu ja sattuu kaikenlaista, ja "tapaturmat" jatkuvat vielä kotonakin. Manga rakentuu aikalailla näiden kömmähdysten ympärille, mutta samalla ne yhdistävät sekä rakentavat(?) hahmoja.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Finlandia oli lyhyt sekä suht koht viihdyttävä lukukokemus. Noguchille pisteitä erityisesti Suomen kulttuuriin, tapoihin sekä historiaan perehtymisestä. Pisteitä myös selkeästä piirrosjäljestä sekä taidokkaasta tarinankerronnasta. Vaikka manga onkin kaksiosainen, se sisältää paljon tietoja hahmoista. Ja vaikka manga onkin täyteen ahdettu, se ei ole pitkäveteinen vaan kunnon sarjakuvan tavoin hyvin viihdyttävä. Miinuksia? Airin kömpelyys on hermojaraastavaa! Vaikka manga rakentuukin näiden kömmähdysten ympärille, kyllä se rasittavaa on.</div>
<div style="text-align: left;">
Airi ei muuten ole millään tavalla rasittava hahmo. Hän on jatkuvasti avainasemassa koko mangan ajan. Hän on juuri se henkilö, joka saa myrtsin Cainin sulamaan ja iloiselta vaikuttavan Tuuren kertomaan syvimmistä mietteistään.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Finlandia on siis jouluinen hömppä-manga. Suosittelen shoujon, eli tyttömangan, ystäville.</div>
<div style="text-align: left;">
3½/5</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
Ja hei, tietääkö kukaan, onko Cain oikeasti suomalainen tai ruotsalainen nimi? Vai onko sen alkuperä Japanista? Jäi häiritsemään...</div>
@nN!http://www.blogger.com/profile/03410047712391952274noreply@blogger.com1