Translate

torstai 30. kesäkuuta 2016

Masashi Kishimoto - Naruto (72 osaa)

Naruton ensimmäinen osa Naruto Uzumaki.

Naruto on anime, jolta kukaan ei ole voinut välttyä. Itse kuulin Narutosta ensimmäisen kerran varmaankin yhdeksänvuotiaana, mutta innostuin lukemaan sitä vasta pari vuotta sitten.

Kauan sitten Konohan kylää uhkasi yhdeksänhäntäinen demonikettu, joka sai pelkällä hännänheilautuksella vuoret sortumaan ja jättiaallot pyyhkäisemään kaiken tieltään. Yksi Konohan urheista ninjoista onnistui vangitsemaan demoniketun sielun, mutta kuoli tämän jälkeen.
Kymmenisen vuotta myöhemmin Konohan kylällä on uusi ongelma. Ongelma tunnetaan nimellä Naruto Uzumaki. Tämä joutuu kylässään moniin hankaluuksiin saadakseen huomiota. Kuka tahansa haluaa huomiota keneltä tahansa, jos sitä ei saa edesmenneiltä vanhemmilta. Narutolla on ongelmia myös ninjakoulussa, josta hän toivoisi valmistuvansa. Kesken kepposten teon hän unohtaa kuitenkin koulunsa loppukokeen ja huonosti valmistautuneena hän repuuttaa kokeen. Kokeen jälkeen eräs pahansuopa ninja lupaa Narutolle hyväksytyn arvosanan kokeesta, jos tämä varastaa arvokkaan käärön. Naruto suostuu tähän. Hän ei kuitenkaan tiedä, että tämä käärö saattaa vapauttaa Naruton piilevät voimat, jotka saattavat johtaa hallitsemattomina katastrofaalisiin tuloksiin.

Näin alkaa Naruton kasvutarina, joka jatkuu aina 72. osaan asti. Itse pidin Narutosta kovasti. Siihen on yhdistetty hienosti toiminta ja huumori. Pidin erityisesti mangan kliseisistä mutta myös erittäin inhimillisistä hahmoista. Naruto on todella hieno hahmo. Vaikka hän ryntää sokeana taisteluun kuin taisteluun ja on valmis suojelemaan ystäviään vaaroilta, hän osoittaa vihollisilleen armoa sekä antaa heille tilaisuuden uuteen alkuun. Hahmo ei myöskään ole draamakuningatar, ja jos tälle tulee jotakin riitaa ystäviensä kanssa, ne on yleensä höystetty huumorilla. Mangasta löytyy myös muita tärkeitä hahmoja. Muun muassa cool Sasuke, jolla on synkkä menneisyys, sekä söpö mutta ärsyttävä Sakura. 
     Tiivistettynä Narutoa voi luonnehtia      viihdyttäväksi poikamangaksi, joka on 
rakennettu ystävyyden ympärille. 
Suosittelen! 4/5




tiistai 21. kesäkuuta 2016

George R.R. Martin - Kuninkaiden koitos


Summer Bucket - listaani kuuluu tänä kesänä Tulen ja jään laulun lukeminen kokonaan, tai no siihen asti kuin sarjan osia on suomennettu. Ja viimeinkin sain luettua Kuninkaiden koitoksen.

Kuninkaiden koitos on jatkoa lempikirjalleni, Valtaistuinpelille. Seitsemän kuningaskunnan valta on siirtynyt kuningas Robertin pojalle Joffrey Baratheonille. Monet vaikutusvaltaiset henkilöt käyttävät Joffreyn nuorta ikää hyödykseen yrittäen hallita kuningaskuntaa pojan kautta. Hallitseminen pilalle hemmotellun kakaran kautta on jo itsessään vaikeaa. Eikä hallitsemista helpota yhtään Robertin veljien rautavaltaistuimen havittelu.
Kirja ei suinkaan ole täynnä pelkästään Kuninkaansataman juonitteluja, vaan kirjassa seurataan myös Starkin suvun lapsien elämää. Arya Stark on pakomatkalla Kuninkaansatamasta kohti kotia Talvivaarassa. Robb Stark on itse havittelemassa rautavaltaistuinta sotatantareella. Bran on raajarikkona Talvivaarassa veljensä Rickonin kanssa. Starkien äpäräveli Jon Nietos taas on vaihtanut maisemaa Muurille. Sansa Stark taas on Kuninkaansatamassa vankina Joffreyn kihlattuna.
Pakkaa sekoittaa vielä meren toisella puolen armeijaa etsiskelevä lohikäärmeäiti Daenerys, joka pyrkii edelleen saavuttamaan paikkansa rautavaltaistuimella.

On aivan mahtavaa lukea fantasiaa pitkästä aikaa, ja vieläpä äärimmäisen laadukasta fantasiaa. Martinin tarinankerronta lumoaa joka kerta, kun aukaisen hänen kirjoittaman kirjan. Tulen ja jään laulusta on vaikea löytää miinuksia, kun ärsyttävilläkin hahmoilla on jokin syvempi tarkoitus. Mutta jos jotakin täytyisi mainita, sanoisin kirjan henkilöiden määrän olevan hieman uuvuttava. Minun piti tarkistaa kirjan takaa moneen kertaan kuka on kuka.
Niistä ärsyttävistä hahmoista. Joffrey nyt on ihan oma lajinsa, hullun kuninkaan uusi ruumiillistuma. Mutta Theon Greyjoy... Voi voi, Greyjoy. Theonin nimi on niin ironinen, sillä tämän elämästä ei kyllä iloa löydy. Nuorella miehenalulla on niin pahoja perheongelmia, että unohtaa itsensä yrittäessään miellyttää isäänsä ja käyttäytyy sen takia todella lapsellisesti sekä itsekkäästi. Toivon syvästi, että tämä hahmo ottaa itseään niskasta kiinni.
Sitten on vielä Sansa, josta en pitänyt ollenkaan Valtaistuinpelissä. Nyt olen jostakin ihme syystä rakastunut tähän hahmoon. Tytön täytyy Punalinnassa varoa jokaista askeltaan ja sanaa, ja jatkuva uhka sai minut säälimään hahmoa.
Mielestäni Martin on saanut hahmoillaan luotua tavattoman koukuttavan sarjan. Aloitan kolmannen osan lukemisen innolla! Suosittelen!

Olen kirjoittanut Tulen ja jään laulusta aikaisemminkin.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Veronica Roth - Neljä


Outolintu on trilogia, jonka uksoisi olevan täydellinen nuorille suunnattu sarja. Outolintu on täynnä hienoja juonenkäänteitä ja oikeudenmukaisia hahmoja, jotka pysyvät sellaisina aina loppuun saakka. Outolintu ei kuitenkaan uponnut minuun. Itse koin juonen ennalta-arvattavana sekä osan hahmoista, taas jälleen, liian täydellisinä, aina loppuun saakka. Mielestäni kirjan tai elokuvan päähenkilön on oltava epätäydellinen ja tarvittaessa jopa julma kovanaama. Omasta mielestäni Outolinnun Tobias täyttää nämä kriteerit.♥

Neljä kertoo nimensä mukaisesti Tobiaksesta. Kirja ei mullistanut Outolintu-maailmaani, mutta siinä oli kivaa lisätietoa lempihahmostani. Rakas kovanaama onkin ollut alusta asti pehmo. Söpöä!♥
Kirja on jaettu neljään osaan, joista osa kertoo pelkästään Tobiaksesta ja hänen ensimmäisistä vuosista Uskaliaassa. Kirjassa kerrotaan mm. hänen koulutuksestaan Uskaliaassa, perheongelmista ja kuinka hänen ensimmäiset treffit meni. Osa kirjan tarinoista taas kertoo ajasta, kun Tris on jo vaihtanut Uskaliaaseen. Kirjaan sisältyy jo itse trilogiassa olleita kohtia, mutta ne on kirjoitettu Tobiaken näkökulmasta.
Suosittelen kirjaa sarjan faneille.