Syntymäpäivä :D

Minun pieni blogini on tästä päivästä lähtien yksivuotias! Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle, joka on eksynyt blogiini ja jättänyt kommentin tai pari, lukenut muutaman jutun tai jopa ryhtynyt seuraamaan blogiani. Kiitos tuhannesti! Vuosipäivän kunniaksi  ajattelin kirjoittaa muutamista maailman epäkohdista, jotka ärsyttävät minua. Okei, tästä lähtee!

Ilmastonmuutos

Joo, aloitan helpolla. Tosiaan, ilmastonmuutos. Ihmiset ovat toiminallaan kuormittaneet ilmastoamme, ja se menee jatkuvasti huonompaan jamaan. Monet erilaiset lajit kohtaavat sukupuuton ihmisten tavattoman itsekkään toiminnan takia. Kaikkein kauheinta siinä on vielä se, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jopa kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon. Ja sitten kun asialle tehdään jotain ja säädetään joku kunnon laki tämän massamurhan estämiseksi, niin sieltä tulee joku juntti ja väittää kansan kärsivän tästäkin laista. Tämän juntin pitäisi kiittää sitä jakkuun ja solmioon sonnustautunutta heppua, joka on laatinut tämän lain, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa myös ihmisiin. Esimerkiksi pitkässä juoksussa sateita rupeisi tulemaan entistä vähemmän, ja me kaikki tiedämme miltä Sahara näyttää.

Erilaisuuden pelko

Erilaisuuden pelko on asia, joka ärsyttää minua myös aivan tavattomasti. Erilaisten asioiden pelkääminen on toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä pelko suojaa jokaista vaaroilta yms. Mutta sitten kun aletaan sortamaan ihmisiä näiden erilaisuuden takia, ymmärrys loppuu, ainakin minun osaltani. On äärimmäisen noloa huomata, kuinka tietämättömiä ja ennakkoluuloisia monet ihmiset ovat. En itse väitä olevani mikään kulttuuriasiantuntija, mutta ennen kuin menet kadulle huutamaan mitä inhottavampia asioita ulkomaalaisista tavoista, ota nyt ensin selvää siitä vieraasta kulttuurista. Voi käydäkin ilmi, ettei se vieras kulttuuri niin väkivaltainen olekaan.

Ennakkoluulot

 Erilaisuuden pelko taitaa johtua nimen omaan ennakkoluuloista. Mediasta saadaan tietty kuva esimerkiksi vähemmistöistä ja näin saadaan joku ennakkoluulo mistä tahansa. Ennakkoluulot ovat sikäli ihan fine, mutta, jos se tosiaan kasvaa aina vain suuremmaksi, se saattaa saada lopulta jonkun rasismin kaltaisen olomuodon. On inhottavaa ajatella, että joku äiti opettaa lapsensa esim. pelkäämään homoja, koska äidillä itsellään on ennakkoluuja vähemmistöjä kohtaan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. 

Joo, toi... Luulin, että noita mielipiteitä olisi tullut lisää, mutta nähtävästi kirjoitustaidoillani on rajansa (*itkee nurkassa kyvyttömyyttään*)...

Haluan vielä sanoa, että blogini on edelleen kirjablogi eikä ole muuttumassa miksikään "Pelastetaan maailma yhdessä" - tyyppiseksi, kirjoitustaitoni ei oikeasti riittäisi sellaiseen. Äskeinen tekstin tynkä on myös minun omaa näkemystä, enkä ole tutkinut mitään galluppeja tai muita faktoja.

Ja kiitos vielä kerran jokaiselle, joka on koskaan eksynyt blogiini.

Minna Canth

Kävimme koulussa läpi kirjallisuuden aikakausia. Tietenkin yksi näistä on realismi, joka oli minulle aivan uusi käsite. On tavattoman noloa myöntää, etten ole ennen kuullut tästä tavattoman hienosta tyylisuuntauksesta. Jos itse rupean määrittelemään jonkun kirjan genreä, tarkistan sen kirjastosta, ja jos se ei löydy silloinkaan, kirjan genre on kirja. Tai näin ajattelin ennen viimeistä äidinkielen kurssiani peruskoulussa. Kurssista oli äärettömästi apua blogin kirjoittamisen kannalta. (Joo, kertoo minusta paljon.)
Kuitenkin törmäsin tuon kurssin aikana, yllätys yllätys, Minna Canthiin, ja sain koulusta lainaan kokoelman hänen kuuluisimmista teoksista. Mutta tietenkin sairastuin tuon "laina-ajan" aikana, ja jaksoin lukea noista teoksista vain Murtovarkauden ja Työmiehen vaimon.

Murtovarkaus
Murtovarkaus on käsittääkseni Canthin ensimmäinen näytelmä (korjatkaa jos olen väärässä). Se oli näistä kahdesta kevyempi, mutta Murtovarkaudestakin huomaa erittäin selvästi, kuinka Canth ottaa kantaa alkoholin käyttöön sekä naisen asemaan. Pidin siitä itse asiassa aika paljonkin, vaikka juoni on tyypillisen draama-komedian kaltainen. Tyypillisesti pikkukylästä löytyy uusi tyttö, jolle löytyy kosija. Mutta tästä syntyykin kolmiodraama, ja loput voikin päätellä. Tietenkin Murtovarkaus on ilmestynyt 1800-luvulla, joten pitäisi varmaan sanoa tyypillisten draama-komedioiden olevan Murtovarkauden kaltaisia.

Työmiehen vaimo
Työmiehen vaimo oli paljon raskaampi kuin Murtovarkaus. Teoksessa Johanna menee naimisiin Riston kanssa. Hetken onni päätyy piinaksi, kun vuoden päästä Risto on juonut Johannan rahat eikä esikoisellekaan riitä ruokaa, ja muutenkin elämä on muuttunut Johannan kannalta ikäväksi.
Koko sen ajan, kun luin Työmiehen vaimoa, huusin Johannaa nostamaan kätensä Ristoa vastaan. Canth on täten saanut vangittua tunteensa paperille erittäin onnistuneesti. Näytelmien naishahmoihin on myös tavattoman helppo samaistua. Canth on ollut aikanaan tavattoman hieno kirjailija, ja on sitä edelleen. Jos vain joskus löydän kirjastosta tuon saman kirjan, aion ehdottomasti lukea loputkin kirjan teokset.